Kivisellä tiellä
BLOGI
Kohtuullinen mukautus ei ole epäreilu helpotus, vaan tekee opiskelusta ylipäänsä mahdollista.
Kuvittele seisovasi tiellä. Tiellä oleminen, ja erityisesti sillä eteenpäin kulkeminen, on sinulle kunnia-asia. toimeentulosi riippuu siitä, se on tie parempaan, ja vieläpä nautit sillä matkaamisesta. Kaiken kaikkiaan se on oikein hyvä tie. Tiellä kävelee myös muita ihmisiä, samankaltaisiin määränpäihin. Olet ylpeä, että saat kulkea tiellä.
Kuitenkin, edessäsi tiellä juuri nyt on suuri kivi. Sinun on vaikea nähdä kiven ohitse, ja sen siirtäminen on täysin mahdotonta ilman nostokurkea tai muuta isoa konetta. Ylitse kiipeäminenkään ei onnistu, sillä kiven pinta on sileä, ja kivi on liian korkea.
Muille tiellä kävelijöille kivi ei näytä olevan mikään ongelma. Jotenkin he onnistuvat kävelemään kiven läpi edes sitä näkemättä. Välillä joku pysähtyy, ja kysyy hymyillen:
“Etkö sinä ole tulossa?”
“Olen, sitten kun tämä kivi saadaan pois tieltä,” vastaat.
Henkilö katsoo tielle, ja kysyy: “Mikä kivi?”
Sinä olet väsynyt selittämään.
Tämä ei ole ensimmäinen kivi, jonka olet kohdannut matkallasi, eikä se tule olemaan viimeinen. Joskus ne ovat pieniä, sellaisia, että niiden yli voi loikata tai hivuttautua. Joskus niihin kompastuu, ja matka viivästyy. Joskus taas ne pysäyttävät koko matkan, ellei joku tule auttamaan. Joskus tarvitsisi nostokurjen. Usein kiviä eivät näe kuin muut niihin kompastuneet.
Opiskelijalle, jolla on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus, tämä vertaus on liiankin tuttu. Opin tiellä on esteitä, jotka eivät haittaa muita. Kivi voi olla luentosali, jonka paahtavat valot aiheuttavat kipua, porras, josta ei pääse liikkumisen apuvälineellä, tai vessa, jossa ei mahdu asioimaan. Tällaisten kivien siirtäminen pois tieltä on useimmiten ihmisille ymmärrettävää. Kun päästään kiviin, jotka liittyvät itse opiskeluun, asenne muuttuu.
“Miksi olet täällä, jos et pysty opiskelemaan samalla tavalla kuin muutkin?”
“Olis mustakin kiva saada pidemmät palautusajat tehtäville…”
On kuitenkin muistettava, että ne ovat edelleen esteitä, jotka eivät ole sama este muille. Joskus lukihäiriöinen opiskelija tarvitsee enemmän aikaa tentissä olevan materiaalin lukemiseen. Toiminnanohjauksen haasteiden kanssa painivalla opiskelijalla voi olla viikko, jolloin ei yksinkertaisesti pysty tekemään mitään. Joskus tenttikirjan kuunteleminen sokeana opiskelijana on yksinkertaisesti hitaampaa kuin näkevällä, joskus pitkäaikaissairaudessa tulee pahempi kausi, ja on pakko levätä.
Kun puhumme avoimesti siitä, miksi kohtuullisia mukautuksia tai yksilöllisiä järjestelyjä haetaan, voimme alkaa ymmärtämään, ettei kyse ole sellaisesta helpotuksesta, joka antaa epäreilua etumatkaa opin tiellä. Sen sijaan se poistaa kiviä, joiden lävitse toinen opiskelija saattaa kävellä huomaamattaan.
Nikola Eerola
Sosiaalipolitiikasta vastaava hallituksen jäsen
Tämä blogi on osa Euroopan unionin rahoittamaa HYYn Erasmus+-hankkeen “Opiskelijan ääni kuuluu” viestintää. Euroopan unioni, EACEA tai Opetushallitus eivät ole vastuussa sisällöstä. Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat ainoastaan tekijän näkemyksiä eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Opetushallituksen kantaa. Euroopan unioni ja Opetushallitus eivät ole vastuussa niistä.
