Valmistujaislahjaksi parempi yliopisto seuraavalle sukupolvelle

Tänään vietetään kansainvälistä demokratiapäivää. Sen kunniaksi on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä demokratia ja vaikuttaminen tarkoittavat korkeakouluyhteisössä.

Olennainen osa demokratiaa on mahdollisuus vaikuttaa ja ilmaista mielipiteensä. Vähintään yhtä tärkeää on osallistua päätöksentekoon, päästä mukaan rakentamaan omaa yhteisöä ja tuntea, että omalla panoksella on merkitystä.

Opiskelijoiden osallisuudesta puhuttaessa katse kääntyy helposti vaikuttamisen paikkoihin virallisissa toimielimissä. Ylioppilaskunta nimeää opiskelijaedustajia yliopiston päättäviin elimiin, ja opiskelijat vaikuttavat myös monissa erilaisissa työryhmissä ja valmisteluelimissä niin tiedekunnissa kuin muuallakin yliopistolla. Näissä tehtävissä voidaan konkreettisesti vaikuttaa siihen, millaiseksi yliopistoyhteisö muodostuu.

Osallisuus ei kuitenkaan ole vain sitä, että opiskelijalla on paikka päätöksentekopöydässä, vaan sitä, että osallistuminen koetaan merkitykselliseksi. Toisaalta on kysyttävä myös, keiden kaikkien ääni opiskelijayhteisön sisältä korkeakouludemokratiassa kuuluu? Näkyykö opiskelijoiden moninaisuus päätöksenteossa? Pääseekö jokainen lähtökohdistaan riippumatta osalliseksi korkeakouluyhteisöstä?

Näiden kysymysten äärellä olemme työskennelleet ylioppilaskunnassa tänä vuonna Erasmus+-hankkeen voimin. Osana hanketta olemme järjestäneet opiskelijoiden toiveiden ja tunnistettujen tarpeiden pohjalta koulutuksia ja työpajoja esimerkiksi saavutettavuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Korkeakouludemokratia toimii parhaiten silloin, kun mahdollisuus osallistua ei jää vain osan etuoikeudeksi.

Yliopistolla vaikuttaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, nopeasta puhumattakaan. Raskaan ja monimutkaisen organisaation muuttaminen on hidasta. Opiskelijan arjessa pieneltä vaikuttavan epäkohdan korjaaminen voi vaatia vuosien työn, lukuisia kokouksia, keskusteluja ja neuvotteluja. Oman työnsä tuloksista pääsee harvoin itse nauttimaan ja vaikuttamistyön tuottamista muutoksista hyötyvät usein vasta seuraavat opiskelijasukupolvet. Tehdyn työn merkitys saattaa jäädä huomaamatta, kun muutosta ei enää itse ole todistamassa.

Toisaalta me nautimme nyt monista niistä muutoksista, joita aikaisemmat opiskelijasukupolvet ovat kokemustensa pohjalta edistäneet.

Monet arkeamme sujuvoittavat asiat tuntuvat tällä hetkellä itsestäänselviltä, mutta on jonkun aiemman opiskelijaedustajan sinnikkyyden ja työn tulosta. Nyt on meidän vuoromme jättää yliopisto parempana paikkana opiskella meidän jälkeen tuleville.

Muodollinen edustus ei kuitenkaan takaa osallisuutta. Opiskelijaedustus yliopiston päätöksenteossa tai tasakolmikanta ei vielä automaattisesti tarkoita, että opiskelijat osallistuisivat päätöksentekoon täysivaltaisesti. Osallisuuden kokemus päätöksenteossa syntyy siitä, että opiskelijoita kuunnellaan, heidän asiantuntemuksensa tunnistetaan ja heidän osallistumisellaan on todellista vaikutusta.

Toimiva ja osallistava korkeakouludemokratia rakennetaan yhteistyössä, ja sinä olet siinä mukana. Mene kokoukseen, tuo pöytään oma näkemyksesi ja ole valmis keskustelemaan myös eri mieltä olevien kanssa. Tulevaisuuden opiskelijat ja yliopistoyhteisö ei ehkä kiitä sinua suoraan tekemästäsi työstä, mutta he pääsevät jatkamaan siitä, mihin sinä jäit.

Delila Belahcen

Koulutuspolitiikasta vastaava hallituksen jäsen