Sivistystä vai sekundatutkintoja?

Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaista blogisarjaa, jossa hallituksemme koulutuspoliittinen vastaava Delila Belahcen visioi koulutuspolitiikkaa vuodelle 2040.

Suomalainen korkeakoulututkinto on kautta aikain ollut lupaus. Yksilölle se on ollut lupaus vahvasta asiantuntijuudesta, paremmasta tulotasosta ja tulevaisuudesta. Yhteiskunnalle korkeakoulututkinto on merkinnyt sivistyksen ja hyväosaisuuden lisääntymistä ja yhteiskuntaa uudistavaan osaamisen karttumista. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040 tavoittelee yhteisen näkemyksen rakentamista koko sektorin tulevaisuudesta ja määrittää toimenpiteitä jaetun tulevaisuuden saavuttamiseksi.

Korkeakoulutettujen osuus Suomessa on junnannut jo vuosia paikoillaan ja erityisesti korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuus on OECD-maiden heikoimmassa kolmanneksessa. Kouluttautumisen kehityssuunnan muutos muodostaa tänä päivänä haasteen niin yhteiskunnan kuin yksilönkin tasolla. Kevään aikana julkaistu Nuorisobarometri kuitenkin osoittaa, että nuorilla on tahtoa kouluttautua ja jopa 81 % vastaajista tahtoisi suorittaa korkeakoulututkinnon.

Koulutuspolitiikan ja tutkimuksen visio painottaa koulutusmahdollisuuksien lisäämistä nuorille. Tätä tavoitetta on edellä mainitun tutkimustiedonkin nojalla helppo tukea. Nykyisten opiskelijoiden urapolut eivät kuitenkaan tule olemaan suoraviivaisia ja yhtä alasidonnaisia kuin ennen. Tulevaisuus tarvitsee muuntautumiskykyisiä ja asiantuntevia osaajia, eikä koulutustason nostoa voi tavoitella uudelleenkouluttautumisen ja täydennyskoulutuksen mahdollisuuksien kustannuksella.

Suomalaisen korkeakoulutuksen vahvuus on sen antama syvä asiantuntijuus. Sen sijaan, että kavennamme asiantuntemuksen kertymistä omasta pääaineesta laaja-alaisten tutkintojen kautta, tulisi laaja-alaista osaamista kerryttää opintojen aikana valinnaisten opintojaksojen ja opintojen tarjoaman jouston kautta.

Nykyinen rahoitusmalli painottaa suoritettuja tutkintoja. Valtion rahoituksen vähentyessä tämä ruuvi kiristyy ja ohjaa yliopistot muodostamaan opiskelijoille mahdollisimman kapeita ja suoraviivaisia tutkintopolkuja. Kapeat putkitutkinnot eivät mahdollista sitä laaja-alaisen osaamisen kerryttämistä, jota ennakoimaton tulevaisuus meiltä enenevissä määrin tarvitsee. Elinikäiselle oppimiselle ja osaamisen täydentämiselle tulee olla mahdollisuus erillistutkintojen avulla ja aina tarvittaessa kokonaan uuden tutkinnon myötä.

Kaiken koulutuksen tulee olla maksutonta nyt ja tulevaisuudessa. Se on järjestelmämme kulmakivi ja mahdollistaa pienen kansan henkisen pääoman kasvun.

Delila Belahcen

Koulutuspolitiikasta vastaava hallituksen jäsen