Koulutuspoliittisen sektorin kevätkatsaus 2025

Kevät on lopuillaan, kesä kolkuttaa ovea, lähes viisi kuukautta kului hujahduksessa. Muutama kuukausi sitten kirjoitin blogia vuoden suuntaviivoista. Uumoilin työntäyteistä vuotta ja toden totta, tämä on toteutunut ainakin kevään osalta. Olemme koulutuspoliittisella sektorilla tavanneet aktiivisesti yliopiston työntekijöitä sekä johtoa ja pitäneet esillä opiskelijoille tärkeitä teemoja. Minulle merkityksellisimpiä hetkiä ovat olleet lukuisat keskustelut opintoaktiivien kanssa, joihin on ollut ilo tutustua kevään mittaan.

Tiedekuntakierros

Halusin aloittaa vuoden tapaamalla opiskelijoita eri tiedekunnista. Yliopistolla vaikuttaminen on vaatinut tuntemusta eri tiedekuntien ja tieteenalojen opiskelijoiden kysymyksistä, jotta olen pystynyt tuomaan esiin moninaisen jäsenistömme näkökulmia ja toiveita. Eri tiedekunnissa puhutaan osittain eri asioista, mutta havaitsin tiedekuntakierroksella tiettyjen teemojen toistuvan tieteenalasta riippumatta.

Yliopiston linjausten ja ruohonjuuritason käytännöissä on havaittavissa suuri kuilu etenkin opiskelijan oikeusturvaa koskevissa kysymyksissä kaikissa tiedekunnissa. Kurssien tietoja ei välttämättä ole saatavilla tarpeeksi ajoissa, arvioinnit venyvät yli määräajan ja tenttien ajankohdat saattavat muuttua yllättäen. Opiskelijoilla ei aina ole tarpeeksi tietoa oikeuksistaan tai opetushenkilökunnalla yliopiston linjoista, minkä vuoksi nämä yliopiston omien ohjeiden vastaiset käytännöt elävät ruohonjuuritasolla vahvasti.

Poissaolokäytännöt olivat yksi suurimmista eri aloja läpileikkaavista ongelmakohdista – pakollista läsnäoloa saatetaan vaatia, vaikka se ei olisi pedagogisesti perusteltua. Välillä käytäntö on niin joustamaton, että jo yhden kerran poissaolo aiheuttaa opiskelijalle suhteettomasti ongelmia. Toki joka alalla myös aloituspaikkojen määrän nousu ja etenkin resurssien riittämättömyys puhututtaa. Kaikkea tätä olen parhaani mukaan pitänyt esillä tavatessani yliopiston eri tahoja ja toimiessani eri työryhmissä.

Halloped- ja opintoverkosto

Verkostojen tapaamiset ja koulutukset ovat olleet yksi kevään innostavimmista asioista. Olemme järjestäneet verkostoille erilaisia koulutuksia sekä pitäneet tapaamisia. Kävimme myös verkostojen kanssa tapaamassa opetusvararehtoriamme Kai Nordlundia ja opetuspalveluiden johtajaamme Anu Haapalaa. Verkostojen kanssa olemme keskustelleet niin opiskelijoiden arjesta kuin kansallisesta koulutuspolitiikasta sekä ylioppilaskunnan edunvalvontaviestinnän kehittämisestä. Yksi edunvalvontaviestintämme kehityskohde on ollut Instagramin reelseihin ja videomuotoiseen sisältöön panostaminen. Viimeisimpänä olemme lanseeranneet omat edunvalvontauutiset eli HYYtiset, joista ensimmäisen jakson voit jo käydä katsomassa HYYn Instagram-tililtä. Opintoaktiivien ideat on poimittu talteen ja loppuvuodesta näet lisää, mitä kaikenlaista olemme kehitelleet!

Toukokuun lopussa järjestimme kiitospiknikin kaikille opintotoimijoille. Kiitokseen on todella aihetta. Opintotoimijat niin järjestöissä kuin eri yliopiston toimielimissä tekevät tärkeää työtä tuomalla kuuluviin opiskelijan ääntä ja muuttamalla yliopistoa yhä paremmaksi paikaksi opiskelijalle.

Yliopistolla vaikuttaminen

Koulutuspoliittinen sektorimme vaikuttaa yliopiston erilaisissa työryhmissä. Itse olen ollut mukana yliopiston toimintarakenteen ja johtamisjärjestelmän (TOIJO) arvioinnin tuloksien toimeenpanoa valmistelevassa työryhmässä, joka on kokoontunut aktiivisesti kevään mittaan. TOIJO –prosessi on yliopistohallinnon ydintä ja se on erityisen tärkeä muun muassa lähidemokratian toteutumisen ja yliopistoyhteisön vaikuttamismahdollisuuksien kannalta.

Opetus- ja opiskelijapalveluiden johtajaa Anu Haapalaa tapaamme säännöllisesti. Yksi vahvoista vaikuttamisen teemoista myös näissä tapaamisissa on tänä vuonna ollut yhteisöllisyys. Olemme ylioppilaskunnassa peräänkuuluttaneet, että tarvitsemme rentoja, informaaleja paikkoja tavata toisiamme, tarvitsemme todellisia kohtaamisia myös opiskelijoiden ja yliopiston henkilökunnan välillä. Yhteisöllisyys tarvitsee myös konrkeettista tilaa – tiloja, jotka mahdollistavat kohtaamiset luonnostaan: yhteisiä tiloja työskentelyyn ja opiskeluun ja etenkin opiskelijoille tiloja olla kampuksilla. Tilakysymys onkin yksi niistä aihealueista, jotka ovat puhututtaneet monia järjestöjä.

Olemme edelleen kevään aikana jatkanut työtä paperisten tutkintotodistusten puolesta, joiden merkitystä olemme puolustaneet yliopistolla. Kevään aikana olemme löytäneet kompromissin yliopiston kanssa: opiskelija saa jatkossa yliopistolta valmistujaisjuhlassa dekaanin valmistujaistoivotuksen. Olemme pyrkineet erityisesti kehittämään valmistujaiskäytäntöjä ja juhlia niin, että opiskelijat haluaisivat niihin osallistua, jotta vuosien uurtamisen jälkeen opiskelija saisi ansaitsemansa hetken kiitokselle ja juhlalle. Valmistujaisjuhlien kehittämistä jatketaan yhdessä yliopiston kanssa, ja kuulemme mielellämme opiskelijoiden palautetta uusista valmistujaiskäytännöistä!

Kansallinen koulutuspolitiikka

Kansallisen koulutuspolitiikan tasolla olemme osallistuneet opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision eli tuttavallisemmin kopovision työstöön. Visiotyö vastaa yhteiskunnallisiin muutoksiin ja korkeakoulutuksen ja tutkimuksen muuttuneeseen toimintaympäristöön. Olemme muun muassa osallistuneet verkkosidosryhmäkyselyyn, jossa painotimme moninaisten sivistysyliopistojen, maksuttoman ja saavutettavan koulutuksen sekä ennakoitavan ja riittävän perusrahoituksen tärkeyttä.

Olemme seuranneet tiiviisti Suomen hallituksen korkeakoulutpoliittista päätöksentekoa. Puoliväliriihen lopullinen 117,7 miljoonan leikkauspaketti korkeakoulutukseen yllätti suuruudellaan. Erityisen huolissamme olemme perusrahoituksen leikkausten vaikutuksista, sillä perusrahoituksella rahoitetaan korkeakoulujen perustoimintoja, kuten perusopetusta ja tukipalveluita. Hallituksen päätös aloittaa selvitys avoimen yliopiston tutkinnonanto-oikeudesta on myös järisyttävä koulutuspoliittinen avaus, joka toteutuessaan avaisi väylän maksullisiin tutkintoihin. Olemme osallistuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun puoliväliriihen koulutuspoliittisesta annista, ja tulemme loppuvuonna vaikuttamaan vahvasti etenkin avoimen yliopiston tutkinnonanto-oikeutta vastaan.

Lopuksi

Iloitsen siitä, kuinka moni opiskelija haluaa todella saada muutosta aikaan, muuttaa yliopiston ja tiedekuntien toimintatapoja läpinäkyvämmiksi ja opiskelijoita osallistavammiksi. Ymmärrän, ettei vaikuttaminen tunnu aina palkitsevalta – työn hedelmät saattavat joskus näkyä vasta vuosien päästä. Joskus vahvan vaikuttamisen tuloksena ei synny muutosta vaan saadaan torjuttua joku opiskelijoiden kannalta haitallinen ehdotus. Toivon, että te opintoaktiivit ja muut yliopistolla muutosta tekevät opiskelijat muistatte, että elävä yhteisömme rakentuu juuri teistä aktiivisista opiskelijoista, joita ilman moni tärkeä asia jäisi tapahtumatta.

Aurinkoisin kesäterveisin,

Venla Lehtinen

Koulutuspolitiikasta vastaava hallituksen jäsen