Opiskelijoiden velkakriisistä kärsii kaikki – terveisiä velkakuopasta

Hallituksen jäsen Tommi Mäki kirjoittaa tässä blogissa opiskelijoiden kestämättömästä tilanteesta toimeentulohaasteiden ja velkaantumisen edessä.

Mitä opiskelija tarvitsee oppimiseen yliopistossa? Laadukasta opetusta ainakin. Tilat ovat myös tarpeellisia, jotta luennoille ja opetukseen voi ylipäänsä osallistua. Tsemppaavista kurssikavereista ei varmasti ole haittaa. Tämä ei kuitenkaan vielä ihan riitä. Näiden lisäksi opiskelija tarvitsee myös katon pään päälle, ravitsevaa ruokaa pitämään kylläisenä, lääkkeitä tarpeen tullen, sekä mahdollisuuksia levätä ja harrastaa opintojen ja töiden ulkopuolella. Tällä hetkellä olemme kuitenkin tilanteessa, jossa iso osa opiskelijoista joutuu painimaan ihan vain tullakseen toimeen. Asuminen ja eläminen on kallistunut, kun samaan aikaan opiskelijoiden elämistä turvaavat tuet ovat pienentyneet.

Viime vuonna julkaistun Opiskelijan kaupunki 2023 -tutkimuksen mukaan lähes seitsemän kymmenestä oli huolissaan toimeentulostaan elinkustannusten nousun vuoksi. Kolmannes vastaajista oli jo jättänyt ostamatta ruokaa tai lääkkeitä heikon toimeentulon takia, lähes puolet oli lisännyt työssäkäyntiä opintojen ohessa ja viidennes nostanut aiempaa enemmän opintolainaa.

Me opiskelijat olemme esittäneet huolemme ahdingostamme ja riittämättömästä toimeentulosta useaan otteeseen yhteiskunnan päättäville tahoille. Vastaukseksi olemme saaneet välinpitämättömän toteamuksen: “Opintotukihan on nyt suurempi kuin koskaan aiemmin!” Tämä pitää toki aivan paikkansa, kun opintotuen lainapainoitteisuutta on kasvatettu vuosien saatossa.

Laina ei ole sosiaaliturvaa. Laina on lainaa, ja laina on maksettava takaisin korkojen kera. Opiskelijoiden tuet ilman lainaa olivat korkeimmillaan vuonna 1992, jolloin opintorahaa maksettiin 462 euroa kuussa. Tämä on lähes kaksinkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna. Kun otetaan huomioon inflaatio ja rahan arvon lasku, nähdään tuen tasainen heikkeneminen.

Valtavasti nousseiden korkokustannusten keskellä ei paljoa lohduta se, että opiskelija pakotetaan elämään velaksi. Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, joiden sosiaaliturvasta merkittävä osa rakentuu lainan varaan. Yhteiskunnallista keskustelua seuratessa vaikuttaa velaksi elämisen olevan aikamme suurin haaste ja ratkaistava ongelma. Miksi opiskelijoiden kohdalla tämä sama toteamus ei päde? Miksi opiskelijat tahdotaan suistaa aina vaan syvemmälle velkakuoppaan?

Opintojen aikaista olematonta toimeentuloa ja lainapainotteista sosiaaliturvaa perustellaan sillä, että koulutus on yksilön investointi omaan tulevaisuuteensa, jota ei pitäisi yhteiskunnan kirstusta maksaa. Tämä argumentti tuntuu tyhjältä tilanteessa, jossa valtiokin näkee koulutuksen ja koulutustason nostolla olevan merkittäviä yhteiskunnallisia etuja. Miksi muuten ylipäänsä yritämme vuodesta toiseen löytämään hopealuodit, joilla koulutustaso saataisiin Suomessa taas nousuun?

Väestön korkealla kouluttautumisella on positiivinen vaikutus kansantalouteen. Miksi siis kustannuksia tästä halutaan kasata yksilöille, kun hedelmistä nauttii koko yhteiskuntamme. Eikö meidän pitäisi pikemminkin puhua korkeakoulutuksesta investointina meihin ja Suomeen?

Opintolaina ei ole halpaa tai turvallista lainaa. Kattaessaan lainarahalla päivittäiset elämän perustarpeensa, ruokaostokset ja vuokranmaksun, voi opiskelija vain arvailla lopullisen hintalapun summaa. Opintolainakanta on kasvanut jo yli 6 miljardiin euroon, ja jatkossa lainamäärät tulevat olemaan yhä suurempia. Jos tänä syksynä opintonsa aloittava fuksi nostaa täyden opintolainan, hänellä on valmistujaispäivänä odottamassa lainaa reilusti yli 38 000 euroa, puhumattakaan lainan koroista. Yhä useampi valmistunut joutuu hakemaan Kelalta korkoavustusta, sillä heidän tulonsa eivät riitä velan ja korkojen maksamiseen. Opiskelijoiden kasvavat lainamäärät tuntuvat myös valtion kassassa.

Valmistuneet eivät ole tasa-arvoisessa asemassa lainanmaksun suhteen. Kaikilla aloilla palkkataso ei varmista opintolainan jouhevaa maksua muutamassa vuodessa. Usein ajatellaan niukkuuden olevan opintojen aikainen välivaihe elämässä, mikä ei välttämättä pidä enää paikkaansa. Opintolainan takaisinmaksu voi kestää vuosikymmeniä ja vaikuttaa esimerkiksi päätökseen perheen perustamisesta.

Mikä siis ratkaisuksi? Opintolainaa tulee kehittää vastamaan paremmin yhä suurempaa laina- ja korkotaakkaa. Opintolainahyvityksen määrää tulee nostaa, jotta se vähentää opiskelijoiden velkaantumista. Lisäksi tulee ottaa käyttöön vuosittainen opintolainahyvitys. Tällöin vaikeat elämäntilanteet eivät estä edes osittaista hyvityksen saamista, jos opintojen suorittaminen venyy.

Lisäksi opintolainaan tarvitaan korkosuoja. On kohtuutonta pakottaa opiskelijat velkaantumaan tarjoamatta suojaa korkojen heilahteluilta. Myös korkoavustuksen ehtoja tulee höllentää, esimerkiksi nostamalla tulorajoja, jotta suuret korot eivät romuta valmistuneiden taloutta.

Nykypolitiikalla opiskelijoihin kohdistuneet leikkaukset pudottavat ihmisiä mahdottomiin yhtälöihin. Kestävänä tavoitteena ei voi olla loppuun palaneet opiskelijat ja kohtuuttoman kuormituksen alle hautautuneet vastavalmistuneet, jotka eivät saa opintolainaansa maksettua. Turvataksemme myös tulevaisuuden Suomea, me opiskelijat tarvitsemme riittävät resurssit keskittyäksemme siihen, mitä meidän pitäisi tehdä – opiskella ja oppia. Me kaipaamme opiskelurauhaa!

Ratkaisut: 

• Korkoavustuksen ehtoja lievennetään
• Opintolainalle asetetaan korkosuoja
• Opintolainahyvityksen maksimimäärää nostetaan
• Otetaan käyttöön vuosittainen opintolainahyvitys

Tommi Mäki

Hallituksen jäsen