Opiskelija, suutu jo! Mielenterveyskriisistä on kohtuus kaukana

Tänään vietetään opiskelijoiden mielenterveyspäivää teemalla kohtuus. Monet erilaiset toimijat kannustavat sinua pysähtymään yhdessä muiden kanssa miettimään, miten voisit kohtuullistaa omaa arkeasi. Minä kannustan sinua lähtemään barrikadeille, sillä tänäänkin on aika pitää ääntä opiskelijoiden mielenterveydestä!

Työtä opiskelijoiden mielenterveyden eteen on tehty jo tovi. Rohkenen kysyä, että edistääkö sellaiset opiskelijoiden mielenterveyspäivän kampanjat opiskelijoiden mielenterveyttä, joissa vastuu mielenterveyskriisistä sysätään yksilölle yhteiskunnan sijaan? Viime vuonna opiskelijoita kehotettiin itsemyötätunnon harjoittamiseen. Eikö meidän tulisi ennemmin kehottaa opiskelijoita vaatimaan parempaa? Opiskelijoiden mielenterveyskriisi on paisunut liian isoksi. Ei ole kohtuullista olettaa kriisin korjautuvan sillä, että opiskelijat muuttavat asennoitumistaan elämän kohtuuttomuuksia kohtaan.

Opiskelijoiden mielenterveyskriisi on hälyttävä: Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (KOTT 2021) mukaan joka kolmas opiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista, minkä lisäksi puolet opiskelijoista ovat psyykkisesti kuormittuneita. YTHS:n tarjoamien mielenterveyspalveluiden kysyntä tuplaantui vuonna 2022, mutta resursointi ei ole vuosien saatossa kasvanut vastaamaan palveluntarvetta. Vaihtoehtona on jonottaa lyhytterapiaan tai, mikäli on etuoikeutetussa asemassa, hakea tukea yksityiseltä palveluntarjoajalta. Opiskelija jää helposti tyhjän päälle. Sääliä me opiskelijat emme kuitenkaan kaipaa, vaan tekoja.

Teoilla tarkoitan investointeja. Korjaammeko tilannetta nyt vai maksammeko vielä suuremman laskun myöhemmin? Ennaltaehkäisyn hintalappu on pienempi kuin jälkikäteen paikkailu. Rahan lisäksi mielenterveyskriisistä maksetaan ihmishengillä. Kohtuuden ääreen pysähtyminen ei ole opiskelijalle mahdollista, koska toimeentulo pitää turvata. Yhteiskunnalla taas ei ole varaa pysähtyä, koska edessä on räjähdysmäisesti kasvava hintalappu: OECD:n arvioiden mukaan maksamme jo nyt noin 11 miljardia euroa ihmisten pahoinvoinnista. On välttämätöntä saada YTHS:n ja muiden opiskelijoiden mielenterveyttä tukevien palveluiden resursointi kuntoon. Mielenterveyskriisiä kun ei korjata pelkillä mental health walkeilla.

Kukapa tosin meidän asiaamme ajaisi, jos emme me itse. Kannustan sinua ainakin seuraaviin toimiin:

1. Ota yhteyttä tukea tarjoaviin tahoihin ja käytä mielenterveyttä tukevia palveluja! Sinun mielenterveydelläsi on yhtä paljon merkitystä kuin kaverisikin mielenterveydellä. Jos palveluille ei ole kysyntää, niistä todennäköisesti leikataan ja ne lakkautetaan. Lisäksi on arvokasta saada tilastoitua tietoa siitä, kuinka moni ei saa apua. Moni opiskelija ei edes tiedä, että tarvittaessa opinnoista voi jäädä myös sairaslomalle.
2. Poliitikoilla on valta jakaa rahaa! Kontaktoi poliitikko, jota äänestit eduskuntavaaleissa, ja vaadi kohtuutta opiskelijoille. Mielenterveyspalveluiden riittävän resursoinnin lisäksi mielenterveyttä parannetaan muuttamalla rakenteita. Opiskelijan toimeentulon turvaaminen tukee mielenterveyttä.
3. Voit auttaa osana opiskelijaliikkeen yhteistä rintamaa. Lähde mukaan ottamaan mielenterveyskävelyjä barrikadeille! Varmistetaan yhdessä, ettei opiskelijaliike pysy hiljaisena epäkohdista. Ei ole yksilöstä kiinni, jos yhteiskunnan rakenteet ovat epäreilut. Yksilö voi kuitenkin vaikuttaa yhteiskuntaan!

Olemme kertoneet päättäjille eduskuntavaalitavoitteistamme. Ne tukevat opiskelijoiden hyvinvointia. Vaadimme vaalien alla päättäjiltä sadan euron tasokorotusta opintorahaan, ja sitä vaadimme myös hallitusneuvottelujen alla, sillä riittävä toimeentulo tukee mielenterveyttä. Lisäksi sitä tukee yliopistojen opiskelijoiden ohjaus-, tuki- ja hyvinvointihankkeiden pysyvä lisärahoitus. Myös tämä on ollut yksi tavoitteemme vaalien aikana.

Meitä HYYn jäseniä on 26 000. Joukossa on voimaa – meillä on mahdollisuus pysäyttää myös muut pohtimaan mielenterveyskriisiämme, sillä mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu. Aina ei voimat kuitenkaan vaikuttamiseen riitä. Silloin on hyvä muistaa, ettei kohtuus ole kirosana.

Irja Vaateri
hallituksen sosiaalipolitiikasta vastaava jäsen