Mikä ihmeen rehtoraatti?

Helsingin yliopiston uusi rehtoraatti aloitti viisivuotiskautensa viime vuonna. Mutta mikä se on ja ketkä siihen kuuluu? Me selvitimme!

Ketkä muodostavat rehtoraatin?

Sari Lindblom, rehtori. Ollut mukana rehtoraatissa vuodesta 2017, jolloin toimi opetusvararehtorina. Odottaa innolla viisivuotista kautta ja toivoo, että maailma sen aikana hieman rauhoittuisi.  

Hanna Snellman, kansainvälisyydestä, yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta sekä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta vastaava vararehtori. Aloitti vararehtorina vuonna 2018 ja käynnissä on toinen viisivuotiskausi. Suhtautuu tulevaan luottavaisin mielin ja odottaa, että pääsee toimeenpanemaan aiemman kauden suunnitelmia.  

Jouni Hirvonen, innovaatioista, infrastruktuurista ja tila-asioista, kuten kampuskehittämisestä vastaava vararehtori. Toimi aiemmassa rehtoraatissa puolitoista vuotta tutkimuksesta ja tutkijakoulutuksista vastaavana vararehtorina. Nyt vastuulla olevia asioita pitää sellaisina, joiden onnistumisen kautta arvioidaan koko rehtoraatin onnistumista.  

Anne Portaankorva, tutukimuksesta, tohtorikoulutuksesta ja kestävästä kehityksestä vastaava vararehtori. Ensimmäinen kausi rehtoraatissa. Todella korkealla olevat odotukset. Tehtävä on erilainen kuin aiemmat pestit tiedekunnan johdossa ovat olleet, mutta odottaa innolla, että pääsee tekemään asioita tieteen eteen.  

Kai Nordlund, koulutuksesta, digitalisaatiosta ja ruotsinkielisistä asioista sekä talouden suunnittelusta ja seurannasta vastaava vararehtori. Rehtorin sijainen. Pohjalla muutama vuosi rehtoraatissa. Odottaa innolla yhtenäistä viiden vuoden kautta. Haluaa viedä yliopistoa ja koko Suomen yliopistokoulutusta eteenpäin siten, että opetusta laajennetaan ja parannetaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.  

Mitä rehtoraatti konkreettisesti tekee? 

Rehtori ja rehtoraatti vastaa yliopiston operatiivisesta toiminnasta. Suurista strategisista suuntaviivoista vastaa puolestaan yliopiston hallitus, jonka yhteistyö rehtoraatin kanssa on tiivistä.  

“Yleisten rehtorin toimenkuvaan liittyvien tehtävien lisäksi minulla on erikseen määritelty vastuualueeksi hyvinvointi ja yhteisöllisyys”, kertoo rehtori Lindblom. “Olen tästä hyvin tyytyväinen. Oma taustani on psykologiassa ja olen tutkinutkin opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointia.” 

Rehtoria tukee tehtävässään neljä vararehtoria, joilla on omat vastuualueensa. Vaikka rehtoraatilla on selkeät omat tontit, on yhteistyö rehtoraatin sisällä tärkeää. Koko rehtoraatin vastuulle yhteisesti kuuluu yliopiston sisäisen toiminnan lisäksi myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen.   

Mitä yhteisten asioiden lisäksi kuuluu vararehtoreiden työpöydälle?

“Vastaan kansainvälisistä asioista ja lisäksi uutena minulle kuuluu tällä kaudella tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasiat. Lisäksi olen yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaava vararehtori. Teen tätä koko tonttia siten, että puhallan yhteen hiileen ja yhdistelen näitä asioita. Pääsen siis yhdistämään sekä kansainvälisyyttä että yhdenvertaisuutta että yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja näiden lisäksi vielä kulttuuriperintöä”, kuvailee vastuitaan vararehtori Hanna Snellman.  

Miten vahvistaisit kansainvälisen yhteisön ääntä yliopistossa? 

“Olen jo edellisellä kaudella aloittanut työn sen eteen. Olen pyrkinyt tekemään paljon sen hyväksi, että tieto kulkisi myös heille, jotka eivät ymmärrä suomea. Tavoitteena on, että seuraavassa toimeenpanosuunnitelmassa 2025–2028 tulee merkintä siitä, että kansainvälisen henkilöstön osallisuutta päätöksentekoelimissä turvataan. Myös HYYllä on keskeinen rooli.” 

”On myös tärkeä muistaa, että meillä on koko kirjo eri taustaisia opiskelijoita: suomenkieliset suomalaiset, ruotsinkieliset suomalaiset, saamelaiset ja sitten koko joukko suomalaisia, joiden kotikieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Lisäksi meillä on heitä, jotka ovat eri vaiheissa elämää muuttaneet Suomeen ennen opintoja. Ja kansainväliset opiskelijat, niin EU:sta kuin sen ulkopuolelta. Kun mietitään, miten kansainvälisiä ihmisiä otetaan mukaan, on hyvä pitää mielessä tämä moninaisuus”, kertoo Snellman.

“Helsingin yliopisto ei ole pitkäkestoisesti tunnettu innovaatioyliopisto, mutta olemme voimakkaasti panostamassa tähän ja innovaatiokulttuuriin sekä henkilökunnan että opiskelijoiden kautta”, kommentoi omia vastuualueitaan, erityisesti innovaatioita, vararehtori Jouni Hirvonen. ”Meillä on suuri potentiaali, sillä olemme niin monitieteinen ja laaja-alainen osaamisen yhteisö, että täältä väkisinkin syntyy sellaisia asioita, joista voidaan saada aikaan sekä kaupallisesti että sosiaalisesti tärkeitä innovaatioita”, hän jatkaa.  

Hirvosella on vastuulla myös infrastruktuuri, tila-asiat ja kampuskehittäminen. Millainen merkitys monipaikkaisuudella on meidän yliopistomme kannalta? 

“Otan esimerkin omasta tieteellisestä taustastani eli farmasiasta. Farmasian rakennus sijaitsi aiemmin keskustassa. Väittäisin, että parasta, mitä farmaseille ikinä on opetuksen ja tutkimuksen näkökulmasta tapahtunut, on siirtyminen Viikkiin vuonna 1995. Siitä alkoi modernissa tiloissa suoritetut opetus- ja tutkimuslaboratoriotoiminnot.”  

Monipaikkaisuus ei Hirvosen mielestä ole este kampusten väliselle monitieteelliselle yhteistyölle. “Monitieteisyys ja tieteidenvälisyys on lisääntynyt hurjasti. Varmaankin tulee myös ajallisia ja paikallisia haasteita eri puolella sijaitsevista kampuksista, mutta ne ovat voitettavissa ja yhteistyön kulttuurin kehittäminen on mahdollista. Tähän uskomme myös tulevissa kehittämistoimenpiteissä”, hän kuvailee.

“Helsingin yliopisto on vahva tiedeyliopisto, jolla on pitkät perinteet ja hyvä maine tiedeyhteisönä. Tutkimusvararehtori ei sano, mitä tutkitaan tai mitä pitäisi tutkia. Meillä on tutkimuksen ja tieteen vapaus, mutta tutkimustakin pitää johtaa ja ohjata. Pitää ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu ja mitä meiltä odotetaan. Tutkimuksesta vastaavana vararehtorina pyrin siihen, että meillä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset tutkia ja viedä hyviä ajatuksia eteenpäin”, kertoo roolistaan tutkimuksesta, tohtorikoulutuksesta ja kestävästä kehityksestä vastaava vararehtori Anne Portaankorva.  

Helsingin yliopistossa tutkimuksella ja opetuksella on vahva yhteys. Se voidaan ymmärtää siten, että opetuksemme perustuu vahvasti tutkittuun tietoon niin sisällön kuin menetelmien kautta sekä toisaalta myös niin, että opiskelija opintojensa aikana tutustuu ja ymmärtää tutkimustoimintaa. Millä muulla tavalla Helsingin yliopiston tutkimustoiminnan pitäisi näkyä perustutkinto-opiskelijalle? 

“Olemme tunnettu tohtorinkoulutuksesta ja koulutamme eniten tohtoreita Suomeen. Toivoisin, että jo perustutkinnon aikana opiskelijat innostuisivat ja heräisivät siihen, että myös minulla olisi mahdollisuus olla tohtori ja olisi kivaa tehdä väitöskirja. Se kipinä lähtisi jo sieltä perustutkinnosta. Tavoitteena on se, että jo perustutkinnon aikana olisi mahdollista aloittaa väitöskirjaan tehtävä tutkimustyö”, kommentoi Portaankorva.

“Minulla koko lista vastuualueita on aika pitkä. Opetus, ruotsinkielinen opetus, digitalisaatio, taloussuunnittelu ja seuranta ja sitten vielä laatuasiat”, vararehtoreista viimeisimpänä vuorossa oleva Kai Nordlund naurahtaa. “Mutta näissä on yllättävän paljon yhtymäkohtia. Silloin kun aloitin vararehtorina digitalisaatiolla ja opetuksella ei ihan hirveästi yhtymäkohtia ollut, mutta nyt on tapahtunut esimerkiksi ChatGPT:n myötä suuri murros. Nyt on hyvä, että nämä teemat ovat samalla vararehtorilla, niin osaamme pyrkiä hyödyntää esimerkiksi tekoälyä tarpeeksi hyvin. Lisäksi toimin rehtorin sijaisena.”  

Helsingin yliopisto on merkittävä ruotsinkielisen yliopistokoulutuksen tarjoaja Suomessa. Millaisena näet sen merkityksen Helsingin yliopiston kokonaiskoulutustarjonnan kannalta? 

“Ruotsinkielinen koulutus on erittäin tärkeä osa toimintaamme. Noin 10 % opetuksestamme on ruotsinkielistä. Meillä on tietenkin Svenska social- och kommunalhögskolan, joka on täysin ruotsinkielinen yksikkö, mutta sen lisäksi meillä on kymmeniä professoreita ympäri yliopistoa, jotka opettavat ruotsiksi. Ruotsinkielinen koulutus on iloksemme kehittynyt viimeisen 10–15 vuoden aikana. On todella tärkeää, että Suomessa opetetaan ruotsiksi. On monia aloja, joilla me olemme ainoita, jotka tarjoavat opetusta ruotsiksi. On ehdottoman keskeistä, että kaksikielinen Suomi menee eteenpäin kaksikielisenä maana”, kuvailee Nordlund.

Vararehtoreiden lisäksi myös rehtorille on osoitettu oma erityinen vastuualue: yhteisöllisyys ja hyvinvointi. Sari Lindblom, miten haluaisit rehtorina edistää opiskelijoiden hyvinvointia yliopistossamme?

“Haluaisin kaiken hyvinvointityön yhden katon alle niin, että siellä olisi koko yhteisö”, pohtii Lindblom. “Eli ei opiskelijat erikseen ja henkilöstö erikseen. Siten, että olemme tietoisia siitä, millaisia haasteita opiskelijoilla ja henkilöstöllä on, voimme paremmin edistää hyvinvointia. Lisäksi olen edistämässä ikään kuin rehtorin pyöreää pöytää hyvinvointia tutkiville, joiden kanssa tavattaisiin säännöllisesti. On tärkeää tässäkin toimia tutkimuspohjaisesti. Tarvitaan matalan kynnyksen tukimuotoja, mutta myös erilaisia tukimuotoja yleensäkin. Meillä pitää olla laaja paletti, jotta jokainen löytää sen, mikä olisi itselle parasta”.  

“Tässä on valtavasti työtä, eikä se ole ohi koskaan, mutta toivottavasti saisimme prosessit sellaisiksi, että jokainen tietäisi mistä ja keneltä apua löytyy mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Omasta tutkimuksestanikin tiedän, että jos kestää liikaa aikaa ennen kuin joku huomaa, että on ongelmia tai ymmärtää itse hakea apua, silloin noidankehä alkaa valitettavasti tosi nopeasti syömään motivaatiota, itseluottamusta ja uskoa omaan pystyvyyteen”, kuvailee Lindblom.