Emme ole pelkkää karjaa
BLOGI
Sunnuntaisten eduskuntavaalien alla on käyty keskustelua myös kansainvälisistä opiskelijoista, mutta valitettavasti vain hyvin rajallisesti ja hyvin rajatuista lähtökohdista. Meitä käsitellään keskustelussa tavalla, joka saa meidät tuntemaan itsemme ihmisten sijaan pelkäksi karjaksi: huomiota ei juuri kiinnitetä hyvinvointiimme tai siihen, mitä tulisi tehdä, jotta Suomeen jääminen tuntuisi juuri ja juuri siedettävää paremmalta vaihtoehdolta.
Julkisessa keskustelussa on viime aikoina puhuttu paljon opiskelijoiden asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa: käsitelty on niin opiskelijoiden toimeentuloa, mielenterveyskriisiä kuin tapoja ylläpitää koulutuksen laatua. Tämän keskustelun yhteydessä on puhuttu myös kansainvälisistä opiskelijoista, mutta valitettavasti vain hyvin rajallisesti: meistä kyllä puhutaan usein, mutta meille ei juurikaan. Keskustelun saamat painotukset eivät saa meitä tuntemaan itseämme tervetulleeksi tai arvostetuksi vaan pelkästään elottomaksi resurssiksi, jolla Suomen tulevaisuus voidaan turvata. Missä ovat tavoitteet siitä, millainen meidän elämämme Suomessa on tulevaisuudessa, niin opintojemme aikana kuin niiden jälkeenkin?
Kun puhutaan kansainvälisistä opiskelijoista, mainituksi tulevat yleensä esimerkiksi Suomen osaamisvaje (78 % yrityksistä kertoo kärsivänsä osaajien ja ammattitaitoisten työntekijöiden puutteesta), se kuinka maahan tarvitaan ”kansainvälisiä osaajia” turvaamaan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus pitkälle tulevaisuuteen asti sekä se kuinka Suomeen tarvitaan lisää veronmaksajia, jotta hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan edelleen väestön ikääntyessä ylläpitää. Sen sijaan emme kuule mitään siitä, mitä ehdokkaat tekisivät sen eteen, että elämä Suomessa ei olisi vain hädin tuskin siedettävää vaan elämisen arvoista täysipainoista elämää.
Muiden ihmisten tavoin myös kansainvälisillä opiskelijoilla on omat toiveensa, unelmansa, halunsa, pyrkimyksensä ja tavoitteensa. Emme ole pelkkää karjaa, joka opiskelee suomalaisissa korkeakouluissa vain täyttääksemme työvoimapoliittisia ja verotuksellisia tarpeita. Emme katoa illan tullen pimeisiin karsinoihin – poissa silmistä ja vailla omaa elämää – vain ilmaantuaksemme jälleen näkyviin seuraavan opiskelu- tai työpäivän koittaessa. Haluamme, että meillä on pääsy yhteiskunnan palveluihin, että saamme ihmisarvoista kohtelua, että voimme liikkua ulkona kokematta häirintää tai rasismia ja että voimme luoda uraa omalla erikoisalallamme, vaikkemme (vielä) puhuisi (sujuvaa) suomea tai ruotsia. Sen sijaan että meitä vain suvaitaan – joskus pitkin hampain – haluamme tuntea, että meidät nähdään, että olemme tervetulleita ja että kuulumme joukkoon.
Maahanmuuttajana ei ole helppoa olla. Eläminen kaukana kotoaan ei koskaan ole helppoa, vaikka muutto olisi tapahtunut etuoikeutetuissakin olosuhteissa. Opiskelun ohella kansainväliset opiskelijat opettelevat toimimaan täysin uudessa maassa, uudella kielellä ja uudessa kulttuurissa, joka on hyvin erilainen kuin heidän omansa. Tuoteselosteiden tavaamisesta kaupoissa suomalaisten sosiaalisten normien opetteluun – kansainvälisen opiskelijan elämä on alituista oppimisprosessia myös yliopiston ulkopuolella. Suomalaisten asenteet ulkomaalaisia kohtaan eivät myöskään helpota tilannetta.
EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille jo valmiiksi haastavaan tilanteeseen lisätään vielä huoli rahojen riittämisestä lukuvuosimaksuihin ja tämän myötä opintojen viivästymisen epätoivoinen välttely sekä Maahanmuuttoviraston ja viisumihakemusten aiheuttama stressi. Miksi altistaa itsensä kaikille näille stressitekijöille, kun kaiken tämän jälkeen ei voi olla edes varma löytävänsä itselleen työpaikan? Kaikki yllä mainittu selittää osaltaan, miksi 40 % kansainvälisistä opiskelijoista ei ole varma, haluaako jäädä Suomeen valmistumisensa jälkeen.
Yllä esitetyn vuoksi toivon, että kaikki, jotka voivat näissä vaaleissa äänestää, myös äänestävät ja ajattelevat niin tehdessään myös kansainvälisten opiskelijoiden parasta. Ja ehdokkaat: kun puhutte kansainvälisistä opiskelijoista, puhukaa meille siitä, miten aiotte parantaa elämäämme Suomessa, älkää vain siitä, mitä tarvitsette meiltä. Tutustukaa meihin, ja kysykää meiltä, mitä me tarvitsemme. Muistakaa tehdä niin myös sen jälkeen, kun tulette valituksi eduskuntaan. Äänestäjät ja uusi hallitus voivat halutessaan parantaa kansainvälisten opiskelijoiden asemaa ja tehdä meistä arvostetun ja tärkeän osan suomalaista yhteiskuntaa. Te teette ne päätökset, joiden perusteella joko haluamme jäädä tänne tai sitten emme. Päättäkää oikein.
Tämän blogitekstin alkuperäinen kieli on englanti.
Eugenie Touma van der Meulen (they/she)
Hallituksen jäsen vastuussa yhdenvertaisuudesta ja kansainvälisyydestä