Ympäristömerkit ja viherpesu

HYYn valiokuntatoimijat kirjoittavat blogeissaan valiokuntien toimintaan liittyvistä aiheista. Tässä blogissa HYYn ympäristövaliokunnan Iris Niinistö pohtii ympäristömerkkejä ja viherpesua.

Ympäristömerkkien ja muiden vastuullisuussertifikaattien maailma on kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja selkeä. Merkkejä on ylipäänsä aivan liikaa: niiden kirjon edessä tulee helposti ajatelleeksi, että jos vastuullinen maailmankauppa ja kestävät tuotantoketjut olisivat sertifikaateista kiinni, olisi ongelma jo ratkaistu!

Moderni kuluttaja on aiempaa vaativampi ja haluaa varmistua siitä, että hänen ostamansa tuotteet ovat eettisesti ja kestävästi valmistettuja. Myös yritykset tietävät tämän, minkä vuoksi ne käyttävät tuotteissaan vastuullisuuteen viittaavaa kuvastoa, kuten kivoja kuvia sekä vihreää ja ruskeaa väriä myyntipakkauksissa (ja kyse on tosiaan vain pakkauksen väristä; yleensä väri ei ole merkki aidosta vastuullisuudesta). Tämän lisäksi yritykset pyrkivät hankkimaan tuotteilleen erinäisiä sertifikaatteja parantaakseen brändinsä ja kestävyystavoitteidensa uskottavuutta. Kuluttajan kannalta tämä on kuitenkin ongelmallista: luotettavat sertifikaatit on vaikeaa erottaa niistä, joiden luotettavuus on vähäisempi tai olematon. Lisäksi valitettava totuus on, että myös osalla itsenäisten kolmansien osapuolten myöntämistä sertifikaateista on omat ongelmansa.

Ensinnäkin monet sertifikaatit keskittyvät johonkin yksittäiseen tuotannon osa-alueeseen, esimerkiksi ekologisiin haittoihin, sosiaaliseen kestävyyteen tai haitallisiin kemikaaleihin – eivät kokonaisuuteen. Tämä voi olla hyväkin asia siinä mielessä, ettei sertifikaatin kriteeristöstä tule liian monimutkainen tai ”vesittynyt” – eli että kriteereitä on niin monta, ettei mitään lopulta säännellä. Asia kannattaa joka tapauksessa pitää mielessä. Ostaessasi esimerkiksi kahvia on hyvä huomata, että jotkin sertifikaatit keskittyvät kriteereissään ennen kaikkea luonnonsuojeluun ja jättävät reilua kauppaa ja yhteiskunnallisia kysymyksiä koskevat kriteerinsä kevyemmiksi (esimerkiksi Rainforest Alliance) – ja toisinpäin. Toinen, myös luotettavia sertifikaatteja koskeva ongelma on se, että monet yritykset käyttävät lopputuotteissaan vain sen verran sertifioituja ainesosia kuin sertifikaatin saaminen vaatii – ja valmistavat tuotteen muilta osin sertifioimattomista ainesosista.

En halua sysätä vastuuta kuluttajan harteille. Emme voi ratkaista ongelmaa yksin yksilöinä – etenkään köyhinä opiskelijoina. Tarvitsemme yritysvastuuseen keskittyviä lainsäädännöllisiä muutoksia – ja näiden muutosten täytyy tapahtua maailmanlaajuisesti. Onneksi maailmasta löytyy tämän eteen työskenteleviä toimijoita, kuten Kuluttajaliitto, joka on asettanut seuraavalle hallitukselle viherpesuun ja kestävyyteen liittyvien kysymysten ratkaisua koskevia tavoitteita.

Tervetuloa kuuntelemaan myös Kuluttajaliiton pitämää luentoa 15. maaliskuuta osana järjestämäämme Vihreää viikkoa! Joitain asioita voi kuitenkin tehdä myös itse. Annankin teille kolme vinkkiä, joiden avulla viherpesun ja vastuullisuussertifikaattien sekavassa maailmassa on helpompi navigoida.

1. Opi tunnistamaan vastuullisemmat toimijat ja sertifikaatit

Olemme laatineet lyhyen visan, josta toivomme olevan hieman apua asian kanssa. Osallistuminen kannattaa, sillä arvomme osallistujien kesken kahvipaketin!

Lyhyesti sanottuna voit yleensä luottaa merkkeihin, jotka perustuvat lainsäädäntöön tai jotka ovat vakiintuneita ja luotettavien kolmansien osapuolten sääntelemiä. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi EU-ympäristömerkki, Reilun kaupan merkki ja Joutsenmerkki. Kuten aiemmin mainitsin ei mikään näistä ole täydellinen, ja merkit sääntelevät hyvin erilaisia asioita. Ostaessasi tuotteen, jolla on jokin näistä merkeistä, voit kuitenkin luottaa siihen, että merkin kriteerit on yleensä täytetty.

Henkilökohtaisesti en luottaisi mihinkään, jossa hienon logon yhteydessä vain kerrotaan tuotteen olevan ”ympäristöystävällinen” tai ”kestävä” ilman mitään lisätietoja. Tämä sisältää myös verkkokaupoissa yleisen tavan lisätä tuotekuvien yhteyteen merkintä, jossa lukee esimerkiksi ”kestävä kehitys” tai ”eettisesti valmistettu”: tällaisten merkintöjen avulla yritykset käyttävät hyväksi luottamustasi ja hyväntahtoisuuttasi. Eihän kukaan halua tulla yhdistetyksi sademetsän hakkuisiin, laiskiaisten tappamiseen, lapsityövoiman käyttöön tai ihmisoikeusloukkauksiin – kukaan ei myönnä olevansa vastuussa tämänkaltaisesta väkivallasta. Tästä huolimatta kaikkea mainittua tapahtuu, ja joku on näiden tekojen takana – kenties yrittäen piiloutua valheellisten sertifikaattien taakse.

Olisin melko varovainen myös yritysten itse luomien sertifikaattien suhteen, vaikka niitä valvoisikin jokin kolmas osapuoli. Esimerkiksi maailmanlaajuisen kahvilaketju Starbucksin itse luoman C.A.F.E. Practices -merkin väitetään olevan tae sosiaalisesta ja ympäristövastuusta, ja merkin käyttöä valvoo kolmas osapuoli. Aktivistit ovat kuitenkin nostaneet esiin monia merkin luotettavuuteen liittyviä huolenaiheita.

2. Kuluta vähemmän

Tiedän kyllä: aina sama juttu. Yksinkertainen totuus on kuitenkin se, että toimintasi on kestävämpää, jos ostat vähemmän. Samalla kyse on kuitenkin myös kaksiteräisestä miekasta: jos kaikki yhtäkkiä lakkaisivat ostamasta kahvia, olisi tilanne katastrofi kahvia kasvattaville ja myyville viljelijöille; he eivät taatusti riemastuisi asiasta. Tässä suhteessa hyvä ensiaskel kohti oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa ja kulutusta on pitäytyä tuotteissa, joille on myönnetty jokin luotettava sertifikaatti.

Sertifiointijärjestelmiä kritisoidaan siitä, että ne tarjoavat keskiluokalle ja rikkaille mahdollisuuden ostaa puhdas omatunto, kun taas rikkaiden maiden köyhillä ei ole varaa ostaa sertifioituja tuotteita. Tämä on minustakin hyvä pointti, ja asia täytyy ottaa huomioon. Elämme niin kulutuskeskeisessä maailmassa, että johonkin yhteisöön kuulumisen tunteen ja identiteetin kaltaiset perustavanlaatuiset sosiaaliset tarpeet ovat sidoksissa omistamamme tavaran määrään. Tässä kulttuurissa oman kulutuksensa vähentäminen voi olla vaikeaa. Eettinen kulutus ei kuitenkaan aina ole vaihtoehtojaan kalliimpaa – kyse on lopulta siitä, mitä todella tarvitsemme. Tarvitsetko oikeasti viisi trendikästä t-paitaa, vai voisitko pärjätä yhdellä eettisesti ja kestävästi valmistetulla? Voisitko käyttää kännykkääsi yhden vuoden kauemmin, vaikka se ei enää olisikaan uusinta teknologiaa? Tämänkaltaiset päätökset voivat osoittautua pitkällä aikavälillä halvemmiksi, vaikka ne eivät alkuun vaikuttaisikaan kovin houkuttelevilta.

3. Keskity (kollektiiviseen) toivoon ja tartu toimeen

Kuten käytännössä kaikki ympäristökysymykset tuntuu tämäkin ongelma niin laajalta ja monimutkaiselta, että on helppoa menettää toivonsa ja motivaationsa. Kuten aiemmin sanoin, en halua sysätä liiaksi vastuuta kuluttajan harteille, koska ongelma ei ole sellainen, jonka yksi, kymmenen tai edes sata yksilöä voi ratkaista yksin. Kollektiivisesti, yhdessä muiden kanssa, voimme kuitenkin saada paljon aikaan.

Kannustankin tämän vuoksi kaikkia pitämään kiinni toivosta. Muutosta parempaan on jo tapahtunut, ja lisää muutoksia on luvassa tulevaisuudessakin. Esimerkiksi Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä perustettiin vasta vuonna 1992, ja sen jälkeen tuotantoketjuissa ja tuotteiden valvonnassa on tapahtunut todellista muutosta kohti parempaa. Vaikka sertifikaateilla on omat ongelmansa, ovat jotkin niistä aidosti onnistuneet sääntelemään tuotantoa ja vaikuttamaan epäoikeudenmukaisen kaupan ja ekologisten haittojen kaltaisiin ongelmiin. Meistä on jo kuluttajina tullut aiempaa valveutuneempia ja vaativampia (en usko esimerkiksi isoäitini ystävineen miettineen kahvinsa alkuperää 50-luvulla kovinkaan syvällisesti), joten voimme oppia myös erottamaan viherpesun todellisista, luotettavista vastuullisuusväittämistä.

Helpottaaksesi näiden kysymysten aiheuttamaa ahdistusta voit toki myös toimia itse joko ryhmässä tai yksin, mikäli et ole ryhmäihmisiä. Enkä tarkoita tällä mitään radikaalia, vaan yllä mainitsemani asiat tietoisemmasta kuluttamisesta viherpesun tunnistamisen opetteluun ovat jo itsessään tärkeitä tekoja. Sinun ei tarvitse olla kaikkein intohimoisin ympäristöaktivisti ja kiipeillä fossiilisia polttoaineita myyvien yritysten toimistotalojen katoille. Voit aloittaa pienistä asioista – nekin lasketaan, ja niilläkin on merkitystä. Vaikka kyse on monimutkaisista ongelmista, ei se tarkoita sitä, että niiden ratkaiseminen olisi mahdotonta.

Iris Niinistö
HYYn ympäristövaliokunta

Lähteet

• Lai, Jessica C. “Hijacking Consumer Trust Systems: Of Self-Declared Watchdogs and Certification Trade Marks.” IIC – International Review of Intellectual Property and Competition Law 52, nr 1 (2021): 34-61.
• Poynton, Scott. Beyond Certification. Ensimmäinen painos. London: Routledge, 2015.
• Ecolabel Index. All ecolabels in Europe.
• Fair World Project. Starbucks has a Slave Labor Problem.