Tasakolmikanta edistää yliopistodemokratiaa, mutta myös kulttuurista muutosta tarvitaan

Tänään vietetään kansainvälistä demokratiapäivää. Demokratialla tarkoitetaan yleisesti ottaen kansanvaltaa. Yliopistokontekstissa voimme puhua yliopistodemokratiasta eli siitä, että yliopistoyhteisöllä itsellään on valta päättää, miten yliopistossa toimitaan ja jaetaan resursseja. Opiskelijat edustavat valtaosaa yliopistoyhteisöstä, mutta silti meidän äänemme kuuluu päätöksenteossa suhteessa vähän. Mistä tämä johtuu ja mikä on yliopistodemokratian tämänhetkinen tila? 

Tänä vuonna opiskelijaedunvalvonnassa on saavutettu välivoitto! 

Yliopiston toiminnanohjauksen ja johtamisjärjestelmän arvioinnin eli tuttavallisemmin TOIJO-prosessin avulla on kartoitettu yliopiston rakenteita ja johtamisjärjestelmän toimivuutta. Näinkin epäkiinnostavalta kuulostavalla prosessilla on ollut huomattavia vaikutuksia: tiedekuntaneuvostoihimme tulee  TOIJOn myötä tasakolmikanta! Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat ovat seuraavasta opiskelijaedustajakaudesta eteenpäin edustettuna tiedekuntaneuvostoissa tasavertaisesti muiden ryhmien eli professoreiden ja muun henkilökunnan (niin sanotun keskiryhmän) kanssa. Päätös on merkittävä, sillä vasta vuonna 2022 yliopistokollegioon saatiin tasakolmikanta. Kyse on siis suuresta yliopistohallinnon muutoksesta – opiskelijoiden ääni kuuluu entistäkin kovempaa päätöksenteossa! 

Iloksemme ehdotus tasakolmikannasta otettiin lämpimästi vastaan, mutta muutosta myös vastustettiin. Vastustusta tuli osittain siksi, että opiskelijaedustajien poissaoloista kokouksista ja siten kokousten päätösvaltaisuudesta kannetaan aitoa huolta.  Päätösvaltaisuus tiedekuntaneuvostoissa on elintärkeää, jotta päätöksenteko tiedekunnissa etenee jouhevasti ja ajallaan. 

Opiskelijoiden kuormittuneisuus, joustamattomat poissaolokäytännöt tai vaikeus sovittaa yhteen työ- tai perhe-elämää kokousten aikataulujen kanssa voivat johtaa kokouksesta poisjäämiseen. Toisaalta ongelma on myös siinä, että opiskelijat eivät ole osa henkilökunnan kahvipöytäkeskusteluja ja muita tilaisuuksia, joissa tiedekuntaneuvostoissa käsitellyt aiheet nousevat esiin. Tiedekuntaneuvostoissa onkin siis äärimmäisen tärkeää, että opiskelijat kommunikoivat keskenään ja keskustelevat myös oman tiedekuntansa koulutusohjelmien johtoryhmien opiskelijaedustajien kanssa. Johtoryhmissä saatetaan valmistella tiedekuntaneuvostojen päätöksiä. Muun muassa tämän takia päätökset voivat olla usein pitkälti valmisteltuja ja opiskelijoilla ei täten ole omistajuutta päätöksiin.  

Opiskelijoihin vähättelevästi suhtautuva asenne osaltaan avittaa sitä, että opiskelijat kokevat tiedekunnan kylmänä ja jättäytyvät pois opiskelijaedustajan tehtävästä. Tämä on erittäin harmillista, sillä aktiiviset opiskelijaedustajat ovat todella tärkeitä koko yliopistoyhteisön ja yliopistodemokratian toimivuuden kannalta. 

Kulttuuristen muutosten saavuttaminen tuntuu formaaleja tasakolmikannan kaltaisia muutoksia vaikeammalta. Kokemus osallisuudesta ja sen kautta syntyvät vaikuttamisen väylät ja niiden tunnistaminen ovat välttämättömiä yliopistodemokratian toteutumiselle. Opiskelijan näkökulmasta nykyjärjestelmä tuntuu siltä, että me olemme yliopistossa asiakkaita sen sijaan, että meidät nähtäisiin aktiivisina kansalaisia ja vaikuttajina. Yliopistolle pesiytynyt kieli läpivirtauksesta tai opiskelijamassasta on toiseuttavaa ja häivyttää yliopistoelämän inhimillisiä aspekteja. 

Mielestäni yliopistodemokratia kietoutuu yhteen yhteisöllisyyden kanssa. Jotta opiskelijat voivat olla osa yliopistoyhteisöä, on meille annettava mahdollisuus ottaa vastuuta yhteisömme suunnasta ja tilaa vaikuttaa siihen. Opiskelijoiden ja opiskelijajärjestöjen osallistaminen ja inhimillisten kohtaamisten kehittäminen tiedekunnissa ja yliopistossa laajemmin vaikuttaa suoraan siihen, miten opiskelijat kiinnittyvät yliopistoyhteisöön ja millaiseksi he kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa. Arkisten tapaamisten ja kohtaamisten kautta opiskelijat pääsevät osaksi epävirallisia keskusteluja ja kanssakäymisiä, joiden puute luo opiskelijalle ulkopuolisen olon myös päätöksentekoelimissä edustaessa ja vaikuttaessa. 

Tärkeää on se, että yliopisto kuuntelee yliopistoyhteisöään ja sen toiveita. Valitettavasti yliopiston tai tiedekuntien johto koetaan usein etäiseksi, norsunluutornissa istuvaksi kaukaiseksi entiteetiksi. Siksi yliopistodemokratia ei voi olla vain sitä, että varmistamme opiskelijoiden edustavuuden virallisissa päätöksentekoelimissä. Se on johdon asettumista opiskelijoiden tasolle, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Se on sitä, että opiskelijat osallistuvat aktiivisesti koko yliopistoyhteisöä koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Se on koko yliopistoyhteisön pitkäjänteistä työskentelyä yhteisöllisyyden ja opiskelijoiden paremman osallisuuden eteen.

Venla Lehtinen
hallituksen jäsen (koulutuspolitiikka, kehitystyhteistyö)