Suomen osaaminen ei nouse liukuhihnatutkinnoilla

Suomen osaamistaso on huolestuttavasti ollut laskussa 2000-luvusta alkaen. Tavoitteena onkin ollut nostaa koulutustasoa puoleen nuoresta ikäluokasta. Hallituksemme jäsen Venla Lehtinen on huolissaan siitä, että koulutustason noston korjausliike tehdään koulutuksen laadusta tinkimällä. 

Suomalainen yhteiskunta tarvitsee lisää korkean tason osaamista eikä vain korkeakouluttautuneiden määrän kasvattamista. Se on hyvä ja tavoiteltava asia, että yhä useammalla on mahdollisuus opiskella korkeakoulussa. Pelkästään määrällisiä mittareita ja kriteeristöjä tuijottamalla emme kuitenkaan pääse pitkälle. Tutkintojen määrä ei ole osaamisen absoluuttinen mitta.

Myös yliopistojen sisällä keskustelu painottuu yhä enemmän taloudelliseen kieleen ja numeroiden merkitykseen. Erilaiset indikaattorit hallitsevat yliopistojen tulosohjausta, ja puhe “opiskelija-aineksesta”, “läpäisystä” ja “läpivirtauksesta” lisääntyy. Tässä yhtälössä opiskelijat on typistetty pelkäksi taloudelliseksi resurssiksi. Tämä kuitenkin peittää alleen yliopistokoulutuksen perimmäisen ulottuvuuden: inhimillisyyden. Kun moninainen elämä ja inhimillinen toiminta typistyy numeroiksi päätöksenteon tarpeisiin, sivistys rapistuu huomaamatta.

Osaamisen kehittäminen vaatii oppimista, ja oppiminen vaatii ymmärrystä, kriittistä ajattelutapaa, luovuutta ja ennen kaikkea aikaa. Nopeaan opiskelutahtiin painostaminen kaventaa tilaa sivistykseltä, kannustaa tehokkuuteen, lisää opiskelijoiden paineita ja ajaa yhteiskuntaamme yhtä suorituskeskeisemmäksi.

Miksi julistamme puheissamme osaamistason nostoa, jos emme ole valmiita ymmärtämään, mistä osaaminen muodostuu ja mitä se vaatii? Tällä hetkellä yliopistojen omaa liikkumavaraa kiristetään jatkuvasti uusilla mittareilla ja tavoitteilla, joihin niiden on pyrittävä vastaamaan niukkenevilla resursseilla. Valtakunnallisesti yliopistojen rahoitus on nollasummapeliä, jossa toisen menestyminen on toisen tappio.

Viime vuosien aloituspaikkojen lisäykset ilman kunnollista rahoituksen kasvattamista ovat vaarassa johtaa koulutuksen laadun heikentymiseen ja lopulta osaamisesta tinkimiseen. Osaamisen ja korkeakoulutuksen määrän lisääminen ei ole yhtälö, josta voidaan hamaan tulevaisuuteen asti odottaa jatkuvaa laadukasta kasvua ilman, että valtion tasolla olemme sitoutuneet myös rahoittamaan näitä tavoitteita. Riskinä on, että tulevaisuudessa yliopistoistamme tulee vain tutkintotehtaita ja aito osaamisen kasvattaminen jää saavuttamatta.

Tänä keväänä opetus- ja kulttuuriministeriö on tekemässä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiota vuodelle 2040. Visiotyöskentelyssä on varmistettava, etteivät koulutustason nostoon tähtäävät toimet jää näennäisiksi. Laadukkaan ja korkean osaamisen lisääminen vaatii rahallista panostusta ja pitkäjänteistä ylivaalikautista sitoutumista valtiomme johdolta. Koneiston läpivirtaavat numerot eivät nosta osaamistasoa. Osaaminen ja sivistys eivät ole liukuhihnatavaraa, joten ei muuteta yliopistojammekaan tutkintotehtaiksi.

Venla Lehtinen 

Koulutuspolitiikasta vastaava HYYn hallituksen jäsen