Oodi perinteille

Yhteiset juhlahetket tuovat mukanaan yhteisiä perinteitä. Blogissa HYYn hallituksen jäsenet Venla Lehtinen ja Sanni Nieminen miettivät perinteiden merkitystä yhteisölle ja sitä, miten voimme perinteiden avulla vaalia yhteisöllisyyden lisäksi sivistystä, tasa-arvoa, empatiaa ja demokratiaa.

Vuoden pimeimmät viikot ovat täällä. Juuri nyt yhteisön valon on loistettava kirkkaimmin. Kun kokoonnumme juhlimaan meille tärkeiden asioiden äärelle, puhumme usein perinteistä. 

Meillä opiskelijoilla on monia erilaisia perinteitä ja symboleja, jotka tulevat vastaan erityisesti juhlahetkissä. Asetamme juhlan merkiksi ylioppilaslakin päähän. Vedämme vappuna jalkaamme haalarit ja suuntaamme skumppapulloinemme Mantan lakitukseen ja Ullanlinnanmäelle. Laulamme sitseillä uusia ja vanhoja yhteislauluja. Jokaisella opiskelijajärjestöllä on omia perinteitään, joiden saloihin uudet opiskelijat vihkiytyvät opintojensa aikana. 

Perinteet vaikuttavat yhteiskunnassamme monin tavoin. Ne luovat yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Ne jaksottavat vuodenkiertoa ja kantavat mukanaan muistoja ja tarinoita, jotka kiinnittävät meidät osaksi sukupolvien ketjua. Jaettujen traditioiden kautta varmistamme yhteisen identiteetin rakentamista. 

Kun perinteitä ja yhteisiä symboleja halutaan käyttää ulossulkemisen ja vihan välineenä, on erityisen tärkeää, että perinteiden äärellä juhlistamme tasa-arvoa, empatiaa, demokratiaa ja oikeusvaltiota. Samalla meidän on pysähdyttävä pohtimaan sitä, miten voimme säilyttää arvomme jatkossakin sekä tunnistaa voimat, jotka haastavat niitä. Meidän on mietittävä sitä, mitä me oikein haluammekaan yhdessä juhlia. 

Opiskelijayhteisön lailla myös suomalainen yhteiskunta laajemmin vaalii perinteitä ja juhlia. Vuodesta toiseen suomalaiset esimerkiksi seuraavat rituaalisesti silmä kovana Linnan juhlia. Onkin tärkeää, että me sivistystä vaalivat pidämme huolta yhteisistä kansallisista perinteistä ja symboleista. Jos annamme ne taantumusta ja ulossulkemista edustaville, menetämme kansakuntana paljon. 

Perinteet muuttuvat, kuten mekin. Perinteiden säilymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää ottaa uudet sukupolvet mukaan kokemaan perinteitä omalla tavallaan ja haastamaan ummehtuneita osia. Esimerkiksi opiskelijoiden itsenäisyyspäivän soihtukulkue on vuosien mittaan muuttunut useaan otteeseen, mutta nykypäivään asti siitä ovat säilyneet keskeisimmät osat. Kulkue kokoaa opiskelijayhteisömme juhlimaan itsenäistä Suomea, sivistystä ja tasa-arvoa sekä muistamaan edeltävien opiskelijapolvien ponnistuksia. Kulkuetta johtaa Suomen lippu. Sen jäljessä kulkee HYYn lippu, jossa komeilee leijona laakeriseppeleen ympäröimänä. Lippu on ensimmäistä kertaa liehunut Flora-juhlassa, jossa on myös ensimmäistä kertaa laulettu Maamme-laulu. Kannamme siis mukanamme soihtujen lisäksi historiaa. 

Yhteen kokoontuminen ja yhteisöllisyyden ylläpitäminen ovat sivistyksen vaalimista. Sivistynyt ihminen ymmärtää olevansa itse osa laajempaa yhteisöä. Sivistykseen kuuluu oivallus siitä, että me emme ole kaikki samanlaisia ja myös perinteet ovat monimuotoisia. Sivistys ei siis ole vain tietoa, vaan ennen kaikkea ymmärrystä, kohtaamista ja yhdessä olemista. Se kasvaa yhteisöstä, vahvistaa yhteisöä ja takaa yhteisön tulevaisuuden. J.V. Snellmania mukaillen: sivistynyt kansa ei ole johdettavissa harhaan. 

Juhliminen, etenkin sivistyksen, tasa-arvon, demokratian, empatian ja yhteisöllisyyden juhliminen, on siis ennen kaikkea vastuullista kansalaisuutta. Toivotamme oikein sivistynyttä loppuvuoden juhlakautta jokaiselle! 

Venla Lehtinen
koulutuspoltiikasta vastaava hallituksen jäsen 

Sanni Nieminen
tapahtumista vastaava hallituksen jäsen