Olkaamme kuin saukot
BLOGI
“Moni täällä Kaisa-kirjastossa olevista kokee yksinäisyyttä. Tässä isossa talossa on paljon yksinäisyyttään pohtivia, ja suurin osa tulee papin vastaanotolle tästä samasta syystä.”
Näin pohtii yliopistopappi Leena Huovinen. Aurinko heijastuu Aleksandrian ikkunoista hänen työtilaansa, ja olemme päätyneet keskustelemaan opiskelijoiden yksinäisyydestä. Muistoissani yksinäisyys ja opintoni ensimmäiset pari vuotta ovat kietoutuneet tiukasti toisiinsa yhteenkudottuna. Vaikka lopulta löysin omat ihmiseni opintojen aikana, fuksisyksyä ja sitä seurannutta myrskyistä korona-aikaa määritti pitkälti yksinäisyys – juuri silloin kun olisi pitänyt elää sitä monen hehkuttamaa “elämäni parasta aikaa”.
En valitettavasti ole mikään erityistapaus. Yksinäisyys on epidemia opiskelijayhteistöissä. Tuoreimman Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (KOTT 24) mukaan noin joka viides opiskelija kokee haitallista yksinäisyyttä ja joka kolmas opiskelija ei kuulu mihinkään opintoihinsa liittyvään ryhmään. HelsinkiMission ja Nyytin tekemän kyselyn perusteella taas noin puolet korkeakouluopiskelijoista kokee haitallista yksinäisyyttä (2024). Lisäksi noin 43 % kokee, ettei voi vaikuttaa asiaan.
Nuorten mielenterveyskriisi ja yksinäisyys ovat olleet yhteiskunnallisessa keskustelussa suuri huolenaihe, mutta onko se näkynyt investoinneissa? Viime vuonna hallitus leikkasi kolmanneksen sote-järjestöjen avustuksista ja kavensi toimintaedellytyksiä lukuisilta järjestöiltä, jotka pyrkivät ehkäisemään yksinäisyyttä ja tarjosivat matalan kynnyksen mielenterveysapua. Korkeakouluissa kyllä halutaan lisätä yhteisöllisyyttä, mutta riviopiskelijalle konkreettiset teot ovat näkymättömiä ja kaukaisia.
Toinen epidemia nuorten keskuudessa on toivottomuus – toimeentulon, tulevaisuuden, ilmastokriisin, maailmanpolitiikan ja monen muun paino vie helposti pinnan alle. Yksinäinen opiskelija on joutunut monin tavoin puristuksiin, ja tilanteen ratkaisemiseksi tarvitsemme lisää resursseja. Mutta mitä tehdä voimme tehdä, kun vallalla ovat leikkaukset, tehostaminen, yksilökeskeisyys ja tutkintotehtailu?
Hyvästelen papin, poistun huoneesta ja annan tilaa seuraavalle. Jään vielä hetkeksi seisomaan Kaisan aulaan. Eri tasanteet avautuvat yläpuolellani, ja auringonsäteet löytävät minut kerrosten läpi. Tänään on kaunista.
Katson ylös ja mietin merisaukkoja. Olemme vapaampia ja yksilöllisempiä kuin koskaan, mutta samaan aikaan koko ajan kauempana toisistamme. Meillä ei ole varaa odottaa maailman valmistumista, jotta alkaisimme voida paremmin. Epätoivon keskellä meillä ei ole myöskään varaa menettää toisiamme. Ehkä kukaan ei tule pelastamaan meitä, ehkä meidän pitää pelastaa toisemme. Kun myrskyää, merisaukot pitävät kiinni toisistaan, etteivät ne ajelehdi aallokossa erilleen. Ole kuin saukko, otetaan toisistamme kiinni.
Viena Pentikäinen
Hallituksen jäsen
