HYYn hallituksen puheenjohtajan puhe lukuvuoden 2025–2026 avajaisissa

Hallituksemme puheenjohtaja Petra Pulli osallistui lukuvuoden avajaisiin 1.9.2025 ja piti tilaisuudessa puheen opettajille.

Arvoisa rehtori, kansleri ja yliopistoyhteisö

Sitä sanotaan, että vappu on opiskelijan parasta aikaa, mutta on pakko todeta, että kyllä uuden lukuvuoden alku ja sen myötä kampuksilla seikkailevat uudet opiskelijat eivät jää mun kohdalla kovin kauaksi kakkoseksi.

Mä toivon, että uuden lukuvuoden alku ja uusien opiskelijoiden saapuminen herättää myös teissä, arvon opettajat yhtä lailla iloa ja intoa. Iloa uuden opiskelijan halusta päästä sukeltamaan oman tieteenalan saloihin ja intoa oman erityisosaamisen jakamiseen meille tuoreemmille tieteentekijöille.

Minua pyydettiin kirjoittamaan puhe opiskelijalta opettajalle ja lähdin innokkaasti kirjoittamana ylös kaikkia niitä asioita, joita olen halunnut opettajilleni näiden vuosien aikana sanoa. Jossain vaiheessa huomasin, että puheeni muistuttaa aina enemmän ja enemmän kirjettä joulupukille. Mutta onhan näissä kahdessa tilanteessa oikeastaan aika paljon samaa. Moni meistä opiskelijoista odottaa yliopistoon pääsyä kuin lapsi jouluaattoa, innosta piukeina ja mieli täynnä haaveita siitä mitä kaikkea onkaan luvassa.

Tässä siis tämän, innolla uutta lukuvuotta odottavan opiskelijan, toivomuslista joulupukin sijasta teille, yliopistomme opettajat:

Me opiskelijat haluamme kasvaa oman tieteenalamme asiantuntijoiksi. Haluamme olla tulevaisuuden rakentajia, jotka muuttavat maailmaa osaamisellaan. Auttakaa meidät tiedon äärelle ja ohjatkaa meitä rakentavalla palautteella kehittymään läpi opintojemme. Me tarvitsemme tukeanne löytääksemme ne kohdat, joissa tilaa kasvulle ja kehitykselle on. Monelle meistä tieteen maailma on täysin uusi ja tuntematon ja tarvitsemme myös yksilöllistä ohjausta siinä, mistä avaimet kehitykseen ja kasvuun löytyvät. Tukekaa meitä matkallamme oman intohimoaiheemme löytämiseen ja auttakaa meitä rakentamaan sitä omaa opintopolkuamme tämän aiheen äärelle.

Pyydämme tätä teiltä, opettajat, sillä meillä on valtava kunnioitus sitä osaamista ja tietotaitoa kohtaan, jota te omaatte. Me uskomme, että teidän opastuksessanne, meidän on mahdollista saavuttaa se sama asiantuntijuus, jota te meille edustatte. Haluamme kuulla niistä aiheista ja oivalluksista, jotka ovat inspiroineet teitä urallanne. Meitä kiinnostaa viimeisimmät löydöksenne ja se, mikä sai teidät sukeltamaan syvälle alan tutkimukseen. Me toivomme saavamme ammentaa teidän innostuksestanne alaamme kohtaan.

Luodaan yhdessä uusia mahdollisuuksia oppimiselle ja rakennetaan yhdessä opetusta, joka vastaa meidän opiskelijoiden, yhteiskunnan sekä työelämän tarpeisiin. Me opiskelijat olemme opiskelijakokemuksen asiantuntijoita ja haluamme osallistua oman opetuksemme kehittämiseen. Kasvetaan yhdessä palautteen antajina ja vastaanottajina ja luodaan olosuhteet sille, että palautteesta voi kasvaa seuraavat yliopistokoulutuksen huippuideat ja kehityspolut.

Jotta meidän on mahdollista kasvaa asiantuntijuudessamme, tarvitsemme turvallisen ympäristön oppia. Turvalliseen oppimisympäristöön mahtuu huumoria, mokia ja uusia oivalluksia ja kaikkia näiden herättämiä tunteita. Moni meistä opiskelijoista on jättänyt oman yhteisönsä taakseen ja muuttanut opintojen perässä täysin uuteen ympäristöön, uusien ihmisten keskelle. Pidättehän kanssamme huolta, että tämä yhteisö ottaa jokaisen meistä vastaan sellaisena kuin olemme. Toimitaan toinen toisillemme esimerkkeinä siitä, kuinka voimme tehdä jokaisesta tilasta ja tilanteesta mahdollisimman turvallisen meille kaikille.

Me, reilut 30 000 opiskelijaa olemme moninainen joukko ja toivomme, että meidät kohdataan tämä huomioiden. Me saavumme tänne eri puolilta Suomea ja eri puolilta maailmaa. Olemme kasvaneet erilaisissa perheissä ja kulttuureissa. Saavumme jokainen yliopistolle oman yksilöllisen elämäntilanteemme keskeltä. Opinnot ovat meille tärkeitä, mutta sen ympärille mahtuu niin paljon elämää, joka välillä yrittää tulla opintojemme tielle.

Opiskelijoiden toimeentuloon on tämän hallituskauden aikana tehty historiallisen suuria leikkauksia ja yhä useampi opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella. Paine ottaa enemmän lainaa kuin pystymme kantamaan, on suuri, ja ajaa meistä monet tekemään töitä opintojen etenemisen uhalla. Tahdoimmepa sitä tai emme.

Arvon opettajat, pyydämme teiltä ymmärrystä, kun elämän tasapaino ja oma hyvinvointi horjuu. Me haluamme menestyä opinnoissamme, mutta välillä opintojen edistäminen perinteiseen tapaan ei ole mahdollista ja tarvitsemme vastaantuloa opetuksen toteutustapojen sekä kurssien suoritustapojen osalta. Emme halua mennä sieltä missä rima on matalin vaan pyydämme, että kurssien suorittaminen tehdään mahdolliseksi myös poikkeavissa elämäntilanteissa.

Välillä elämä koettelee meistä jokaista ja me haluamme niissäkin hetkissä pitää kiinni opinnoistamme ja ennen kaikkea tästä yhteisöstä. Luodaan yliopistosta paikka, johon on hyvä palata elämän myrskyjenkin keskeltä. Minut yliopistoyhteisö on kannatellut läpi elämäni vaikeimmista ajoista ja se on opiskelutovereideni sekä myötätunnolla minut kohdanneiden opettajien ansiota, että saan yhä olla tämän yliopistoyhteisön jäsen.

Vuoden 2021 Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (KOTT) mukaan noin joka kolmas opiskelija koki, ettei kuulu osaksi mitään opiskeluihin liittyvää ryhmää. Samassa tutkimuksessa todettiin, että noin joka neljäs opiskelijoista kokee itsensä yksinäiseksi.

Joka kolmas opiskelija ei valitse jättäytyä yliopistoyhteisön ulkopuolelle. On meidän tehtävämme yliopistoyhteisönä auttaa uudet opiskelijat sekä vanhat yhteisön ulkopuolelle tahtomattaan jääneet opiskelijat osaksi yhteisöämme. Me ylioppilaskunnassa sekä sadoissa opiskelijajärjestöissämme teemme osuutemme ja kutsumme teitä arvon opettajat mukaan näihin talkoisiin.

Rakentamalla avointa keskusteluympäristöä ja kollegiaalista ilmapiiriä voimme osoittaa näille opiskelijoille heidän olevan toivottu lisä meidän yhteisöömme. Oikeastaan he ovat se puuttuva palanen, kuten itse fuksiryhmäni kanssa karaokessa Robinin kappaleen sanoin lauloimme. Ensimmäisen opiskeluvuoden kokemukset opinnoista sekä niihin liitännäisistä yhteisöistä rakentavat pohjan opiskelijan kiinnittymiselle opiskeluyhteisöön.

Nyt on siis meidän aikamme osoittaa, millainen yhteisö me olemme. Olemmeko yhteisö, joka kutsuu osallistumaan? Yhteisö, jossa jokainen kohtaa toinen toisensa avoimin mielin? Yhteisö, joka tulee yhteen niin ilon kuin surunkin hetkillä?

Minä toivon, että me voisimme olla yhteisö, joka seisoo yhdessä maailman kriisienkin keskellä. Yhteisö, joka puhuu myös vaikeista aiheista ja toimii yhdessä rakentaessamme oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää yhteiskuntaa tieteen keinoin. Toivon, että meidän yhteisömme seisoo heikompien puolella, olipa se sitten täällä kotimaassa, Palestiinassa tai Ukrainassa. Yhteisöstään ja ympäröivästä maailmastaan välittävä yliopistoyhteisö kutsuu luokseen myös ne, jotka yhteiskunta usein jättää ulkopuolelle.