Essee: Ilmastokriisiä ei ratkaista ilman antirasismia

Ilmastokriisin ratkaisemiseksi antirasismi tarjoaisi paremmat kiikarit ymmärtää kriisin vaikutuksia eri ihmisryhmille, ja tällä tavoin löytää kestäviä sekä aidosti oikeudenmukaisia ratkaisuja.

Sisältövaroitus: tekstissä käsitellään rotusyrjintää ja fasismia.

Tänään vietämme kansainvälistä rotusyrjinnän vastaista päivää. Antirasismi ulottuu epäsuoran syrjinnän, imperialismin sekä kapitalismin seurauksien tiedostamiseen sekä niiden aktiiviseen vastustamiseen. Antirasismi ei käsittele ainoastaan etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluvien ihmisten oikeuksien puolustamista. Antirasismi on kytköksissä kaikkien sorrettujen ihmisten, kuten alkuperäiskansalaisten, köyhien, vammaisten, naisten ja lasten, oikeuksien vaatimiseen.

European Network Against Racism (ENAR) julkaisi helmikuussa kattavan raportin ilmastokriisin kytköksistä kolonialismiin sekä kapitalismiin. Samoihin aikoihin myös Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) julkaisemassa arviointiraportissa ensimmäistä kertaa myönnetään ilmastokriisin ja kolonialismin epäoikeudenmukaiset vaikutukset erityisesti alkuperäiskansalaisiin. Ilmastomuutoksen kiihdyttäjinä ovat yksipuolisesti olleet globaalin pohjoisen maat kolonialismin sekä omien valtioiden loputtoman taloudellisen kasvun kiihkon myötä. Ilmastokriisiä ei tulla ratkaisemaan ilman antirasismia ja kapitalismikriittisyyttä.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja saamelaisten asema

Ilmastokriisin ratkaisussa on painotettu oikeudenmukaista siirtymää, jotta marginalisoituneet ihmisryhmät pystyvät sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Saamelaisten kohdalla tämä ei ole kuitenkaan toteutunut.

Saamelaisneuvoston varapuheenjohtajan Áslat Holmberg mukaan saamelaisten elintapojen ylläpitäminen on vaikeutunut ilmastonmuutoksen myötä. Ilmaston lämmetessä talvisin on satanut useammin vettä kuin lunta. Maan jäätyessä poroilla ei ole mahdollisuuksia syödä jäkälää. Saamelaisten porojen omistajien tulee syöttää poroja muilla tavoin, joka tulee kalliiksi. Saamelaisten toimeentuloa uhkaavat myös tuulivoimalat, joita on sijoitettu porojen laidunta-alueille. Vaikkakin tuulivoimalat ovat parempi vaihtoehto hiilivoimaloiden sijaan, ilmastokriisiä ei alkuperäisasukkaiden kustannuksella ratkaista.

Lapin vilkastuessa ympäristöystävällisten julkisten liikenteiden merkitys on kasvanut. Angry Birdsistä tunnettu pelikehittäjä Peter Vesterbacka vuonna 2019 yhtiönsä kanssa kaavailivat Jäämeren rautatietä, joka olisi kulkenut Rovaniemen ja Kirkkoniemen välillä. Saamelaisnuoret huomauttivat rautatien haittaavan poronhoitoa heidän koti- ja poronhoitoalueilla. He myös korostivat, kuinka tärkeää on ottaa saamelaiset alkuvaiheessa mukaan päätöksentekoon, jos hankkeet tai uudistukset koskettavat heitä tai heidän maa-alueita. Saamelaiskäräjien silloinen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio kertoi hankkeen rikkovan saamelaiskulttuurin perustuslaillista heikentämiskieltoa. Lapin valtuusto päätyi onnekseen yksimielisesti hylkäämään Jäämeren ratakaavoituksen.

Vaikkakin politiikassa ilmastokriisin ratkaisuissa on moneen otteeseen korostettu oikeudenmukaisen siirtymän tärkeyttä jokaisen ihmisryhmän kohdalla, ei saamelaisia ole huomioitu riittävästi. Saamelaisten lisäksi ilmastonmuutoksen seuraukset koskettavat myös globaalissa etelässä asuvia ja heidän oikeudenmukaisista mahdollisuuksiin hakea turvapaikkaa globaalin pohjoisen maista.

Ilmastomuutos ja rajojen vartioimisen kiristyminen

Pahimmat ilmastonmuutoksen seuraukset osuvat globaalin etelän maihin, jonka myötä monet joutuvat muuttamaan pohjoiseen turvaan. Ilmaston lämmetessä etelän maat muuttuvat elinkelvottomiksi: maaperä kuivuu ja lämpötilat nousevat. Suurin osa kolonisoiduista valtioista köyhtyivät luontaisten resurssien varastamisen myötä, eikä näillä valtioilla ole realistista taloudellista mahdollisuutta sopeutua ilmastonmuutoksen seurauksiin.

Globaalista etelästä lähtee pakoon vuosittain ihmisiä turvallisemman elämän perässä, jota on Euroopassa systemaattisesti pyritty estämään Välimeren rajoilla. Vuoden 2015 pakolaiskriisiä on käytetty suurena varoituksen esimerkkinä mitä tapahtuu, kun päästetään “liikaa” pakolaisia Euroopan maihin.

Ilmastokriisin edetessä Euroopan portinvartijuutta on tiukennettu eri tavoin. ENAR:n raportin mukaan rajojen tiukkaan vartioimiseen on innovoitu uusia tapoja tunnistaa ja vangita ihmisiä. Yritykset kehittelevät ja myyvät esimerkiksi sormen- ja silmäntunnistuslaitteita sekä säilöönottopaikkoja kiinniotettujen pakolaisten vangitsemista varten. Sotateollisuus on pyrkinyt lobbaamaan Euroopan rajojen vartioinnin tiukentamisen puolesta.

Euroopan rajojen vartiointia määrittelee yksityinen sektori, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä voittoa, ei noudattaa ihmisoikeussopimuksia. Ilmastokriisin syventyessä epätoivon edessä vahvat johtajat ja heidän tarjoamat yksinkertaiset ratkaisut houkuttelevat kovasti.

Ekofasismin nousu

Ilmastoliikkeen toimijat eivät ole tarpeeksi selkeästi tiedostaneet ilmastonmuutoksen ja kolonialismin yhteyttä. Ilmastoliike operoi värisokeasti ilman laajaa tunnustusta ilmastonmuutoksen rasistisista piirteistä. Täten ilmastokriisin perimmäisiä ongelmia ei pystytä aidosti ratkaisemaan.

Kolonialismin sekä ilmastokriisin yhteys nykypäivänä näkyy esimerkiksi erilaisten yritysten ilmaston kannalta haitallisen toiminnan ulkoistamista globaaliin etelään. Myöskin omaisuuden kartuttaminen kapitalismin keinoin on vahvistanut rodullista hierarkiaa. Ei ole sattumaa, että globaalissa pohjoisessa ovat rikkaita maita ja globaalin etelän maat köyhiä.

Kun edellä mainittuja yhteyksiä ilmastoliikkeessä ja politiikassa ei tunnisteta, epätoivoisina aikoina ekofasismin ratkaisut alkavat houkuttelemaan yhä enemmän. Ekofasismilla on autoritäärinen, oikeudenmukaisuudesta piittaamaton sekä eugeniikkaan perustuvaa ympäristöpoliittinen ideologia. Ekofasistit näkevät väestön määrän olevan suurin ongelma ilmastokriisissä.

Ekofasismin ideat ovat lähtöisin Natsi-Saksan kansallissosialistinen työväenpuolueelta (NSDAP). NSDAP perusteli Suur-Saksan tavoittelun ja juutalaisten hävittämisen “veri ja multa” (Blut und Boden) -ideologialla; saksalaisilla on juuret maahansa, kun taas juutalaisilla ja muilla ei-toivotuilla ihmisryhmillä ei ole. Kyseinen näkökulma ympäristöpolitiikasta oli yksi monista syistä, miksi NSDAP sai paljon suosiota.

Suomessa tunnetuin ekofasisti on Pentti Linkola. Vihreää liikettä (nykyinen Vihreä puolue) perustettaessa hän yritti haastaa liikkeen tavoitteiden ja tarkoituksen muuttamista radikaaliksi. Hänen mielestä Suomen tulisi pelastaa luonto ja ihmiset keinolla millä hyvänsä. Tavoitteiksi hän ehdotti muun muassa Suomen silloisen väkiluvun vähentämistä 1 miljoonaan syntyvyyssääntelyn ja jopa väkivallan keinoin, elintarvikkeiden tuontia ja vientiä kieltämällä sekä sosiaaliturvaa vastustamalla, jotta yhteiskunnan heikkoja ei tuettaisi. Linkolan yritykset uudelleen määritellä Vihreää liikettä päätyivät laihoihin tuloksiin eikä hänen linjauksia lisätty Vihreän liikkeen tavoiteohjelmaan.

Hän on myöhemmin ehdottanut rajumpia eugeenisia ratkaisuja luonnon pelastamiseksi. Hän ehdottaa biologisia aseita ratkaisuna globaalin etelän väestön määrän paljouteen. Helsingin Sanomien haastattelussa hänen mukaan pakolaisten tulisi jäädä kotimaahan ja “rajat pitäisi saada kiinni jo Välimerellä”.  Vaikkakin Linkolan ajatukset ovat rajuja, monet erityisesti äärioikeistolaiset pitävät häntä suurena profeettana. Toiset taas – minä mukaan lukien – Suomen historian häpeäpilkkuna.

Linkolan jälkeen samankaltaista laajaa liikehdintää ei ole viime aikoina ollut avoimesti näkyvissä Suomen politiikassa tai ilmastoliikkeessä. Ekofasismi saattaa yleistyä niin Suomessa kuin Euroopassa, ellei ilmastonmuutoksen torjunnassa ja politiikassa kyetä tunnistamaan rasismin, kapitalismin ja ilmastonmuutoksen yhteyksiä. Jos kolonialismin ja kapitalismin kytköksiä ilmastonmuutokseen ei tunnisteta ja tunnusteta, saattaa äärioikeistolainen rasistinen ideologia houkutella epätoivon syventyessä.

Ilmastokriisin ratkaisemiseksi antirasismi tarjoaisi paremmat kiikarit ymmärtää kriisin vaikutuksia eri ihmisryhmille, ja tällä tavoin löytää kestäviä sekä aidosti oikeudenmukaisia ratkaisuja.

Antirasistisia ja kapitalismikriittisiä ratkaisuja ilmastonmuutosta vastaan

Tässä tekstissä on käsitelty ilmastokriisin vaikutuksia saamelaisyhteisöön, kapitalismin roolista Euroopan rajavartioinnin tiukentumiseen ilmastokriisin syventyessä sekä ekofasismin mahdollisesta suosion noususta. Ilmastoliikkeiden ja poliittisten päätöksissä puuttuvat näkemykset antirasismista sekä kapitalismi kriittisyydestä. Tässä tärkeimmät ENAR:n ja IPPC:n raporttien pohjalta ehdottamat ratkaisut:

1. Yhteistyön muodostaminen antirasististen järjestöjen ja ilmastoliikkeen toimijoiden välillä.
   • Ilmastonmuutos on moniulotteinen ongelma, joka vaatii moninaisten osapuolien osaamista. Erityisesti ekofasismin ja vihreän nationalismin tunnistamiseen, kolonialististen piirteiden purkamiseen tarvitaan antirasistisia otteita, joita ilmastoliike ei yksin pysty selvittämään.
2. Tue järjestöjä, jotka taistelevat pakolaisten ja maahanmuuttajien oikeuksien puolesta.
3. Ei ilmastotekoja ilman alkuperäsikansalaisten ja rodullistettujen mukaan ottamista.
4. Vastusta ekofasismin ja äärioikeiston politiikkaa näkyvästi.
   • Hiljaa vastustaminen ei tuo selkeää viestiä, eikä näytä muille epäröiville ekofasismin ja äärioikeiston toiminnan vääryyttä.
5. Kehitysavun rinnalle kehitettävä ilmastokriisiapu, jonka avulla globaalin pohjoisen maat tukevat taloudellisesti globaalia etelää.
   • Ilmastonmuutoksen seuraukset osuvat pahiten globaalin etelän maihin. Ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutumiseen tarvitaan rahaa
6.  Poliittisessa päätöksenteossa loputtoman vihreän taloudellisen kasvun korvaaminen taloudellisen kasvun pysäyttämisellä.
   • Talouden kasvun pysäyttäminen ei tarkoita BKT:n alentamista, vaan BKT-kehityksen pysäyttämistä. Ilmastonmuutoksen kiihtyminen on kapitalistinen ongelma, joka vaatii kapitalismin vastaisia ratkaisuja. Päätös taloudellisen kasvun pysäyttämiseksi vaaditaan ilmastoliikkeiden, antirasististen järjestöjen ja muiden ihmisten painostusta.
   • Esimerkiksi Skotlanti on laatinut “Just Transition Commission” ohjelman, jossa tarkastellaan laajamittaisesti ilmastokriisin eri ratkaisukeinoja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisen lisäksi.

Jenny Kasongo

Hallituksen jäsen (yhdenvertaisuus, toimeentulo, perheelliset)