22.4.2021

Aina ei voi vain jaksaa

BLOGI

Heräätkö aina väsyneenä herätyskelloon? Haluaisitko jättää opinnot kesken?

Kyselin eri aloilla opiskelevilta kavereiltani ajatuksia opiskelijoiden uupumisesta ja vastaukset olivat ehkä hieman yllättävänkin samanlaisia. Paine tehdä töitä opintojen ohella nousi yhdistäväksi tekijäksi. Tulevaisuus vaikuttaa koronapandemian takia entistä epävarmemmalta. Epävarmuus käytännössä pakottaa työntekoon opintojen ohella, jotta voisi jatkossakin pärjätä kilpailussa työpaikoista. Riittämättömyyden ja alemmuuden tunne nousivat myös esille. Miksi minä en jaksa, vaikka opiskelukaveri jaksaa? Pitääkö minun suorittaa opintoja tavoitetahtiin vitosen keskiarvolla ja samalla käydä töissä hankkimassa työkokemusta? Onko pakko ”pöhistä” ja verkostoitua, jotta joku valmistuessani palkkaisi minut? Samalla pitäisi pitää huolta itsestään ja sosiaalisista suhteistaan, mutta millä energialla?

Monilla fukseilla omilleen muutto ja itsenäistyminen vaativat paljon totuttelua, mitä pandemia tuskin on helpottanut. Opintojen alussahan vasta harjoitellaan itselle sopivia oppimistekniikoita. Etäaikana kursseilla voi muutenkin olla enemmän itsenäisiä tehtäviä, joita voi olla hankala tehdä ilman kanssaopiskelijoiden apua ja vertaistukea.

Opintojen rajaaminen tietyille päiville tai ajankohdille on ollut hankalaa jo ennen koronaa, mutta tällä hetkellä ei ole edes teoreettista mahdollisuutta rajata opiskelua vain kampukselle tai kirjastolle. Tuntuu vaikealta hahmottaa, opiskelenko tarpeeksi, liian paljon tai liian vähän, kun ei ole mahdollista jutella samalla lailla spontaanisti kurssikavereiden kanssa. Ajantaju ja kohtuullisuuden hahmotus siis kärsivät yksin kotona läppärin edessä istuessa päivästä ja viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Tänä ja viime kesänä monella opiskelijalla on ollut suuri huoli myös kesän toimeentulosta eli siitä, saako kesätöitä. Kesällä ei nimittäin välttämättä mene ollenkaan tutkintoon sisällytettäviä kursseja ja koronan takia etenkin palvelualalla työpaikat ovat kiven alla. Kesätyöt muodostavat usein suuren osan opiskelijan koko vuoden toimeentulosta eikä lukuvuoden aikaisesta opintotuesta pysty oikein säästämään kesää varten. Professioaloilla vastuu toisten ihmisten tai eläinten terveydestä, elämästä ja kuolemasta lisää luonnollisesti stressiä sekä painetta osata ja onnistua. Potilastyöstä ei saisi olla poissa edes karanteenin takia, koska tietyt asiat on pakko suorittaa ja osattava ennen valmistumista.

Koronan ulkopuolellakin professioaloilla opiskelu voi kaiken yllä olevan lisäksi olla hyvin koulumaista tai kursseilla voi olla paljon läsnäolopakkoa. Tutkintoon kuuluvat pakolliset harjoittelut vaativat tiettyjen kurssien läpipääsyä, mikä luo huomattavia paineita opiskelijoille. Jos harjoitteluun ei pääse ajallaan, valmistuminenkin voi venyä. Tästä taas saattaa seurata hankaluuksia toimeentulon, esimerkiksi Kelan opintotukikuukausien riittävyyden tai opintolainahyvityksen maksimiajan, kanssa.

Minun olisi ensimmäisenä opiskeluvuotenani pitänyt suorittaa 73 opintopistettä lukuvuoden aikana tutkintoni ajoituskaavion mukaan. 73 op vastaa laskennallisesti 1 971 tuntia. Tämän tuntimäärän, kun jakaa syyskuusta toukokuulle ja vielä 30 vuorokaudella saadaan 7 tuntia ja 18 minuuttia joka ikiselle päivälle mukaan lukien kaikki viikonloput, joulu, uusivuosi, pääsiäinen, vappu ja niin edelleen. Tällainen loppumaton opiskelu ei ole tietenkään tervettä enkä sellaista olisi jaksanut satunnaisten työvuorojen lisäksi. Miksi siis stressasin puoli vuotta, pääsenkö yhtä erittäin tärkeää tenttiä läpi tai tunsin syyllisyyttä, kun jouduin priorisoimaan kiinnostavia kursseja keskenään ja kaikki tämä näkyi arvosanoissani?

Opiskelijat ovat, jos eivät jo opiskeluaikana, niin yleensä valmistumisensa jälkeen työvoimaa ja nettoveronmaksajia. Mitä käy, jos uuvumme jo opintojen aikana tai seinä nousee vastaan heti työelämään päästyämme? Millainen yhteiskunta olemme, jos annamme suuren voimavaramme kulua loppuun jo opintojen aikana? Uuvuttavat rakenteet siirtyvät työelämään ja työelämästä todennäköisesti taas takaisin opintoihin.

Kulttuuri muuttuu ajan mittaan, mutta on koko yhteiskunnastamme kiinni, onko muutos parempaan vai huonompaan suuntaan. Varmistetaan elämiseen riittävä toimeentulo koko vuodelle, turvataan yliopistojen rahoitus ja sitä kautta opetushenkilöstön riittävyys ja tukipalveluiden saatavuus sekä vältetään kurssien liikaa päällekkäisyyttä. Yhdessä voimme myös jakaa vastuuta tasaisemmin useammille ihmisille niin töissä kuin vapaa-ajalla (esimerkiksi järjestövastuut) sekä puhua ja pyytää apua jo ennen kuin tilanne käy sietämättömäksi. Ketään ei jätetä yksin, vaikka siltä helposti tuntuukin!

Salla Lahdentausta
Hallituksen jäsen

 

Lisätietoa:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/uupumuksen_omahoito

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00681 Työuupumus (burnout)

https://www2.helsinki.fi/fi/uutiset/opetus-ja-opiskelu-yliopistossa/yliopisto-opiskelijoiden-hyvinvointi-jatkaa-laskua

https://studies.helsinki.fi/ohjeet/artikkeli/opiskelun-tueksi

https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/uupumus/