Mikä yliopistoyhteisö?

Kaksi vuotta sitten koronapandemia pakotti opiskelijan kotiin, siirsi opetuksen etätoteutukseen ja rajasi sosiaaliset kontaktit olemattomiin. Koko yhteiskunta sulkeutui. Viime syksy näytti jo valonpilkahduksia ja osa, etenkin uusista opiskelijoista pääsi kokemaan mitä yliopistoyhteisö voi tarjota. Ja nyt, viimein yliopisto saa avata ovensa.

Meillä on mahdollisuus päästä ensimmäistä kertaa tai jälleen kampuksille, luennoille, osaksi yliopistoyhteisöä.

Lähiopinnot mahdollistavat vuorovaikutuksen, kohtaamiset, uudenlaiset opiskelurutiinit. Lähiopetuksessa tapahtuva vuorovaikutus tarjoaa myös monipuolisempia mahdollisuuksia oppimiselle. Monesti parhaat palat opinnoista ja iso osa oppimisesta tapahtuu luentojen välisellä ajalla. Keskustelut, vertaistuki ja ajatusten vaihto opintojen sisällöistä jatkuu, vaikka luento loppuu. Tämä vuorovaikutus tukee oppimista ja yhteisöllistä kasvua tavoilla, joita etäopinnoissa on lähes mahdotonta saavuttaa.

Oppiminen ei ole ainoa näkökulma lähiopetuksessa, sillä luentojen välissä lounastaminen sekä niiden alussa ja lopussa käydyt keskustelut synnyttävät tuttavuuksia, verkostoja ja erityisesti tärkeitä kaverisuhteita. Kuulumisten vaihto ja oman arjen jakaminen on normi ennen luentojen alkua. Luentojen jälkeen on mukava ottaa taukoa opiskelusta esimerkiksi kahvin äärellä.

Entä jos en tunnekaan ketään?

Puhe yliopistoyhteisöstä saattaa tuntua vieraalta ja massaluennolle osallistuminen kuulostaa tällä hetkellä ylitsepääsemättömältä. Ei hätää, et ole ainoa. Korona ei ole mahdollistanut sosiaalisia kanssakäymisiä samalla tavalla, kun normaali yliopistoarki. Sosiaaliset tilanteet ja uudet ihmiset saattaa tuntua ahdistavalta ajatukselta. Kampus täynnä uusia ihmisiä, ei välttämättä yhtään kaveria, ehkä tuttu naama pääsykokeista. Ensimmäiset luennot, lounaat ja keskustelut jännittää valtavasti ja sitä miettii, saako ikinä kavereita. Tai saako uusia kavereita, joillain on tilanne edessä, että kaikki kaverit ovat pandemian aikana ehtineet valmistua. Uskomme, että meitä kaikkia jännittää, tuntuu kuin koko yhteisö olisi aloittamassa samaan aikaan fuksivuoden. Ajatus tuntuu tavallaan lohdulliselta, olemme kaikki samalla viivalla palatessamme kampuksille.

Kaikki eivät kuitenkaan pääse kampukselle.

Vaikka rajoitukset poistuvat (ja korona unohtuu muiden akuuttien kriisien alle), pandemia ei ole taianomaisesti lakannut olemasta, eikä kaikkien ole mahdollista palata kampukselle. Riskiryhmiin kuulumisen lisäksi opetustilojen esteellisyys tai apuvälineiden puute estää kampuksilla opiskelun. Yliopiston tuleekin huomioida yhteisömme kaikki opiskelijat.

Etäaika on opettanut paljon joustavista tavoista suorittaa opintoja, niitä ei pidäkään lähitoteutukseen palattaessa unohtaa, vaan pitää osana opetusta myös pandemian jälkeen. Kampuksilla pidettävän opetuksen lisäksi opintojen vaihtoehtoiset suorittamistavat tuovat vaihtelua ja joustavuutta opintoihin. Näin myös mahdollistetaan monenlaisten opiskelijoiden ja elämäntilanteiden huomiointi opetuksen suunnittelussa. Yliopistoyhteisö voi paremmin, kun pandemia-ajan opit jalostetaan osaksi yliopistoelämää. Tässä onkin käänteentekevä paikka koko yliopisto-opetukselle ja yhteisölle, mitä voidaan tehdä ja millaiset tavat tulee vakiinnuttaa, jotta kaikki pääsevät osaksi yhteisöä.

Siirtyminen kampukselle aiheuttaa muutoksen myös arjen rutiineihin, esimerkiksi matkat kampukselle vievät arjesta aikaa. Toisaalta juuri matkat ja erilaiset rutiinit, kuten ne kahvitauot tuttavien kanssa tarjoaa rakennetta ja säännöllisyyttä arkeen. Kun päivä alkaa ja loppuu selvästi matkaan, tuntuukin siltä, että päivä on pulkassa ja työskentelystä tulee näin rytmikkäämpää. Tämä varmasti selkeyttää koska työpäivä opintojen parissa alkaa ja koska on aika siirtyä vapaa-ajan viettoon.

On ihan okei tuntea ahdistusta lähiopetukseen palaamisesta, perhosia vatsassa ja jännitystä ilmassa, ihan kuin matkalla ensitreffeille. Meille kaikille löytyy tästä yhteisöstä paikka ja täällä saamme kasvaa rauhassa tiedeyhteisön jäseniksi. Käännetään siis yhdessä uusi sivu ja jatketaan yliopistoyhteisön, -opetuksen ja käytänteiden kehittämistä niin, että kaikenlaiset opiskelijat pääsevät osaksi yhteisöämme!

Nea Hakala
HYYn hallituksen jäsen, koulutuspolitiikka ja tuutorit

Aku Houttu
Hallituksen jäsen, koulutuspolitiikka, eduskuntavaalit, ympäristö ja ilmasto